Somen luoma illuusio
Aina välillä tulee tuntu siitä, että on jonkinlainen kollektiivinen näkemys ideaali-ihmisestä. Ideaali-ihminen on melkein kuin tunteva robotti. Fysiseen ihanteeseen puuttumatta, tuo ihminen on positiivinen, ekstrovertti, puhelias, lasi on aina puolitäysi -tyyppi. Negatiivisiakin tunteita hänellä on, muttei koskaan ylitsevuotavia tai muihin purkautuvia.
Miten moni todellisuudessa vastaa tuota ideaalia? Sosiaalisessa mediassa on helppo olla kuitenkin hyvin lähellä sitä. Myönnän, että olen oman Facebook-sivuni pyhittänyt lähestulkoon ainoastaan positiivisille asioille. Näen asian niin, että iloisilla asioilla voin saavuttaa myös iloa omaan elämääni. Ja saatan ehkä ilahduttaa Facebook-kavereitani samalla. Eli win-win mun laskuopin mukaan. Joitain tuntuu kuitenkin sieppaavan aivan vietävästi liiallinen positiivisuus somessa. Ei ajatella sen olevan aitoa.
Toisaalta tämän blogin olen pyhittänyt negatiivisten asioiden aarreaitaksi, koska voin. Tätä ei kukaan tuttuni lue enkä ole vastuussa siitä, että aiheuttaisin mielipahaa kenellekään tuntemalleni. Muiden mielipahasta en taas voi ottaa vastuuta. Vastuun vietittäminen vain kirjoittajalle on aika käsittämätöntä, kun miettii miten vaivatta lukija tekee omia päätelmiään lyhyiden päivitysten tai pitkien blogitekstien perusteella.
Jaarittelullani on pointti, ja se tulee tässä: kenenkään elämä ei ole vain hyviä tai vain huonoja asioita. Se, miten itsemme sosiaalisessa mediassa esitämme ei ole täysi totuus koskaan. Kukaan ei pysty dokumentoimaan elämäänsä someen sataprosenttisesti, sellaisena kuin se on. Siksi, että emme edes halua tehdä niin. Jos päivitän naamakirjaan vain positiivisia asioita, tarkoittaa se sitä, että yritän olla enemmän sen kaltainen mitä itse pidän idiaali-ihmisenä. Samalla jos täällä avaudun syvimmistä tunnoistani ja menen vereslihalle asti negatiivisuuteen, tarkoittaa se sitä, että haluaisin oikeassakin elämässäni oppia avoimuutta. Ei somen luoman illuusion tarvitse olla vain paha asia. Mahdollistaahan se tällaisenkin tajunnanvirran kirjoittamisen ja julkaisemisen. Win-win?