Hei ihanaiset, yksinäiset

Olen saanut ihania kommentteja blogiin ja sähköpostiin viimeaikoina. Fiksuja, ajattelevia, herkkiä kommentteja. Empaattisia ja ymmärtäviä viestejä. Kiitos niistä jokaisesta.

Näistä kommenteista heräsi seuraava kysymys: miten me fiksut, yksinäiset naiset saadaan yhteys toisiimme?

Niin, miten? Olisiko jonkinlainen foorumi, Facebook-ryhmä tai sähköpostirinki hyvä ratkaisu vaihtaa ajatuksia muiden yksinäisten kanssa ja olla toivottavasti pian vähemmän yksinäisiä? Ideoita?

Musta tuntuu, että tää ajatus pitäisi toteuttaa tavalla tai toisella NYT, koska miten me muuten kohdataan toisiamme? Te kirjoitatte ihania viestejä kommentiosioon, anonyymina, ja toisaalta kerrotte itsestänne todella paljon. Niinkuin minäkin, seison verhon takana ja kurkistelen ujosti verhojen välistä. Kerron vähän kerrallaan, yritän tehdä selkoa elämästäni. Eikö ois ihanaa olla läsnä ja oikea ihminen toisille ihmisille? Sellaisille, jotka ymmärtää.

Mun tekninen osaaminen on aika rajallista, joten en oikein tiedä mikä olisi hyvä ja järkevä ratkaisu tän ajatuksen toteuttamiseen. Ehdottomasti kuitenkin sen haluaisin toteuttaa, mutta tarvitsen jeesiä. Kommentoikaa, lähettäkää viestiä sivupalkin sähköpostiosoitteeseen tai telepaattisia savumerkkejä niin toteutetaan, yksinäiset yhdessä 🙂 Tästä tulee hyvä, uskon ja toivon!