Kaveruus, joka on vain omien tarpeiden tyydyttämistä

Elämässäni on yksi ihminen, jota pidin kaverinani. Nykyään en ole enää varma haluanko edes olla tekemisissä hänen kanssaan.

Hän kuuluu ihmistyyppiin, joilla ei koskaan ole mikään hyvin. Aina väsyttää, kiukuttaa ja ärsyttää. Aina nähdessämme naama on nurinpäin, mutta kuitenkaan hän ei halua kertoa mikä on vialla. Olen yrittänyt parhaani mukaan saada häntä avautumaan, mutta en ole onnistunut. Olemme tunteneet jo vuosia, mutta edelleenkään en tiedä hänen sielunelämästään yhtikäs mitään.

Viime aikoina olen miettinyt miksi edes haluan viettää aikaa tämän henkilön kanssa. Hän ei anna minulle mitään, mutta ottaa henkisiä voimavarojani niin, että toisinaan tunnen fyysistä pahaa oloa näkemisemme jälkeen. Hän ei koskaan kysy miten minä voin tai mitä elämääni kuuluu tällä hetkellä. Elämäni on kevään aikana kokenut melkoisia muutoksia, mutta hän ei ole niistä tietoinen. Jos yritän itse avata keskustelua kertomalla jostain ”omasta asiastani”, saan vastaukseksi lähes poikkeuksetta ”aijaa” tai ”jaa”. Koskaan hän ei esitä jatkokysymyksiä tai edes yritä jatkaa tuota keskustelua eteenpäin. Olen päätellyt että häntä ei vain kiinnosta. Ja mitä järkeä sellaisen ihmisen kanssa on edes viettää aikaa?

Tämän ”kaverini” kykenemättömyys iloita muiden ihmisten puolesta riepoo itseäni kaikkein eniten. Muiden onni saa hänet mököttämään ja tiuskimaan. Nyt viikonloppuna sain saavutettua harrastuksessani jotain itselleni todella tärkeää ja hienoa, mutta kaveri ei tehnyt elettäkään edes onnitellakseen. En sano, että kenenkään tarvitsisi paapoa, mutta odotan kyllä jokaiselta ihmiseltä käytöstapoja ja jonkinlaista empatiankykyä.

En tiedä miten ratkaisisin tämän ongelman. Tämän kaverin näkeminen on tuonut itselleni niin pahan olon, että yritän vältellä hänen näkemistään. Ja miten senkin nyt sitten selittää? En halua tuottaa toiselle mielipahaa kertomalla asiaa suoraan. Mutta miten teen selväksi, että asioiden pitää muuttua, jotta voimme yrittää rakentaa kaveruutta uudelleen? Olen yksinäinen, mutten kuitenkaan halua viettää aikaani kenen tahansa kanssa vain viettämisen ilosta. Miten tällaisessa tilanteessa voi toimia?