Olen saanut ihania kommentteja blogiin ja sähköpostiin viimeaikoina. Fiksuja, ajattelevia, herkkiä kommentteja. Empaattisia ja ymmärtäviä viestejä. Kiitos niistä jokaisesta. Näistä kommenteista heräsi seuraava kysymys: miten me fiksut, yksinäiset naiset saadaan yhteys toisiimme? Niin, miten? Olisiko jonkinlainen foorumi, Facebook-ryhmä tai sähköpostirinki hyvä ratkaisu vaihtaa ajatuksia muiden yksinäisten kanssa ja olla toivottavasti pian vähemmän yksinäisiä? Ideoita? Musta […]

Ruokatauolla, kirjan ääressä, mietin sitä miten joku on pystynyt sanallistamaan kaiken sen mitä itse olen yrittänyt hapuillen kertoa anonyyminä tuntemattomille. Anja Snellmanin Antautuminen on kuin sielustani sanoiksi muuttuneita näkymättömiä ajatuksia. Niitä syitä ja seurauksia, joita erityisherkkyys on tuonut ja tulee tuomaan tulevaisuudessa. ”Jos edes yksi ele olisi mennyt oikein, kädenojennus, hymy, nyökkäys, jalanliike. Mitä ihmettä […]

Monesti yksinäistä kehotetaan ottamaan kontaktia kehen tahansa. ”Menet vaan ja juttelet jollekin.” Ajatellaan, että yksinäiselle käy ystäväksi kuka vain. Mutta tässä ajatus: yksinäinen ei tarvitse ketä tahansa vaan juuri sen oikean. Olen miettinyt sitä miten kaveruus on kuin parisuhde. Kaikkien ystävyyksien ei ole tarkoitettu jatkuvan läpi elämän kuten ei kaikkien parisuhteidenkaan. Ihmiset kasvavat ja muuttuvat, […]

Itselleni, yksinäiselle, tämä blogi on toimittanut ystävän virkaa. Sellaista henkilön korviketta, joka on varauksetta kuunnellut murheitani. Se on toiminut, koska kukaan ei ole pystynyt yhdistämään vuodatustani juuri minuun. Anonyymiyden suojassa olen voinut olla täysin avoin ja rehellinen. Mutta mitä tehdä sitten kun joku oikeassa elämässä lukee näitä kirjoituksia ja osaa yhdistää kaiken kurjuuden siihen henkilöön […]

Voiko olla yksinäinen jos ei kuitenkaan ole yksin? Aika absuri kysymys, eikö? Luin juuri mielenkiintoista keskustelua yksinäisyyden määritelmästä. Kaksi puolta kinastelivat keskenään siitä mikä on oikeanlaista yksinäisyyttä. Mielipide A: Yksinäinen on totaaliyksinäinen. Yksinäisellä ei ole ketään – ei perhettä, ei elämänkumppania, ei ystäviäkavereitatuttuja, ei edes lemmikkejä. Mielipide B:Yksinäisyys on subjektiivinen kokemus oman elämän tilasta, riippumatta […]

Aina välillä tulee tuntu siitä, että on jonkinlainen kollektiivinen näkemys ideaali-ihmisestä. Ideaali-ihminen on melkein kuin tunteva robotti. Fysiseen ihanteeseen puuttumatta, tuo ihminen on positiivinen, ekstrovertti, puhelias, lasi on aina puolitäysi -tyyppi. Negatiivisiakin tunteita hänellä on, muttei koskaan ylitsevuotavia tai muihin purkautuvia. Miten moni todellisuudessa vastaa tuota ideaalia? Sosiaalisessa mediassa on helppo olla kuitenkin hyvin lähellä […]

Yksi lause voi kirkastaa elämän tummat vedet muutamissa sekunneissa ja sen vaikutus voi kestää päiviä, viikkojakin. Se lause on ”Mitä sulle kuuluu?” Mun elämässä on tasaisen epätasaisesti ollut vierailevana tähtenä eräs mies, jonka kanssa olen tullut aina erittäin hyvin toimeen kaveripohjalta. Kyseessä on aivan ihana, empaattinen ihminen ja silloin harvoin kun häntä vaikkapa jossain juhlissa […]

Kävin mielenkiintoisen keskustelun jokin aika sitten erään henkilön kanssa. Keskustelimme tyypistä, jonka kummatkin tunnemme ja puhuimme tämän henkilön epäasiallisesta käytöksestä, minä-keskeisyydestä ja epäkohteliaisuudesta. Sanoin jotain tämän suuntaista: ”Kaikkien kanssa ei tarvitse olla kaveri eikä kaikkien kanssa tarvitse tulla toimeen. Mutta kaikille pitää olla kohtelias ja ystävällinen. En itsekään ole sosiaalisissa tilanteissa kovin lahjakas, mutta en […]

Viimeiset kuukaudet ovat menneet monesti kirjoittamista ajatellen, mutta kuitenkin konkreettiseen toimintoon tarttumatta. Olen sairastanut pitkään ja pahasti. Miettinyt loppuuko se elämä nyt tähän. Ei loppunut, vielä ainakaan. Olen aina välillä käynyt täällä, ihmetellyt, ja todennut että mitään sanottavaa ei ole. Olin näköjään myös saanut kommentteja – kiitos niistä! En ollut saanut näistä mitään ilmoitusta, siksi […]

Tänään kävin kumppanin kanssa alkuillasta ravintolassa ja sen jälkeen yksillä paikallisessa kivassa istuskelupaikassa. Siinä istuskellessamme tajusin miten paljon kaipaan toisinaan kaupungin sykkeeseen, ihmisten lähelle, musiikin ja hälyn ympäröimäksi. Tarvitsen omaa tilaa ja rauhaa, mutta tarvitsen vastapainoksi myös viikonlopun tykyttävää elämää, naurua, hymyjä. Voiko nuorehko nainen mennä yksin viikonloppuna baariin? Ilman, että vaikuttaa tyrkyltä / säälittävältä […]