Tag: yksinäisyys

Olen miettinyt paljon ihmisen tarvetta kosketukseen. Miten pieni kosketus voi merkitä todella paljon ja muuttaa ihmissuhteen suuntaa. Kävin leikkauksessa ja lääkepäissäni vietin päivät sängyn pohjalla. Ehkä säälittävää, mutta olo seestyi heti kun kissa tuli pään viereen makaamaan ja pisti tassunsa poskelleni. Siinä se oli ja vahti, piti tassullaan minua kasassa. Tämä aasinsilta johdattaa tietysti ystävyyksiin […]

Tartuin juuri Laura Honkasalon tuoreeseen teokseen Pöytä yhdelle – Yksinäisyydestä ja yksin olemisen taidosta. Se on pieni, poikkikirjoituksellinen tutkielma juuri siitä, yksinäisyydestä. Teos on osittain Honkasalon omista yksinäisyyden kokemuksista, osin muiden kokemuksista ja osin tutkimustiedosta kumpuava kirja kaikista niistä muodoista, mitä yksinäisyys voi joskus ottaa. Rehellisyyden nimissä sanon, etten pitänyt kirjasta juurikaan. Honkasalo kirjoittaa hyvin […]

Joillekin on aivan luontaista puhua. Puhua paljon tai puhua henkilökohtaisista asioista. Mulle puhuminen on aina ollut vaikeaa. Jo lapsesta olen ollut kirjoittaja – päiväkirjan, kirjeiden, muistojen, sähköpostien ja chattiviestien. Oi aikoja, kun irkki lauloi ja yömyöhään keskusteltiin kaikesta mitä pään sisällä tapahtuu. Tuntui hyvältä kun sai puhua, ääneti. Ehkä se, kun ei näe toisen reaktioita, […]

… kun tunnet menojalan vipattavan … kun toivot vipatusseuraa … kun edes hätäkalja-ryhmässä kukaan ei reagoi … kun toteat ettei yksin kannata lähteä … kun vietät lauantai-illan sängyn pohjalla … kun toteat että elämä on toisinaan ihan perseestä … kun katsot hamaan tulevaisuuteen ja näet saman tilanteen toistuvaksi tuhat kertaa Se tunne kun oma arvo […]

On kiire. Kiire nauttia kuumista kesäpäivistä. Kiire remontoida. Kiire töistä kotiin. Kiire syödä jäätelöä, istua jokirannassa, siemailla lonkeroa, pyöräillä sinne ja takaisin, hissukseen tallustella kesäyössä. Kiireessä unohtaa. Ei muista enää murehtia. Unohtaa tosiasiat. Koska kiireessä ei koskaan tunne itseään yksinäiseksi. Tai jos tuntee, ei sitä kohta enää muista. Kohta kiireet taas tasaantuu. Kesälomalla on aikaa […]

Sain taas kerran kuulla totuuksia minusta. Tuttu jo ainakin kymmenen vuoden ajalta kertoi miten elän väärin. En ota riskejä tai poistu mukavuusalueeltani. Kuningas alkoholi kirvoitti kielen vatvomaan ja lässyttämään, että voivoi, tekisit näin tai noin niin et olisi yksinäinen. Ja että kyllä luottaa vaan pitää ja ei kyllä saa kaikkea kaataa vain kumppanin niskaan. Mikä […]

Tässä taas yksi elämän paradoksi: pidän valtavasti syvällisistä keskusteluista, mutta en pysty antamaan keskusteluihin mitään itsestäni. Tai pystyn avaamaan mielipiteitäni ja konkretian tasolla liikkuvia ajatuksiani. Mutta en tunne-elämääni. Miksi? Ehkä siksi, että en halua olla hajalla toisen ihmisen nähden tai pistää luottamusta testiin. Enkä varsinkaan siksi, että en halua kenenkään joutuvan likasangon asemaan. Vaikka eikö […]

Kaikille teille, jotka luitte viimeisen postauksen ja mietitte mitäs nyt: http://www.etsitaanystavaa.com/ Eikö näytäkin hienolta? Siinä se on, matalan kynnyksen kohtaamispaikka kaikille meille yksinäisille. Ei minun tekemäni, joten kaikki kunnia tekijälle.  Toivottavasti mahdollisimman moni täälläkin kommentoineista tekisi tuonne oman ilmoituksensa tai vastaisi jonkun mukavalta kuulostavan viestiin. Koska onni on omissa käsissä. Kukaan ei sun ovelles tuu […]

Voiko olla yksinäinen jos ei kuitenkaan ole yksin? Aika absuri kysymys, eikö? Luin juuri mielenkiintoista keskustelua yksinäisyyden määritelmästä. Kaksi puolta kinastelivat keskenään siitä mikä on oikeanlaista yksinäisyyttä. Mielipide A: Yksinäinen on totaaliyksinäinen. Yksinäisellä ei ole ketään – ei perhettä, ei elämänkumppania, ei ystäviäkavereitatuttuja, ei edes lemmikkejä. Mielipide B:Yksinäisyys on subjektiivinen kokemus oman elämän tilasta, riippumatta […]

Luin jostain, että yksinäisyys periytyy. Yksinäisten vanhempien lapsista tulee suurella todennäköisyydellä yksinäisiä myös itse. Luulen tässä olevan paljonkin perää. Lapsena en muista omien vanhempieni kutsuneen meidän kotiin yhtäkään ystäväänsä, koskaan. Kyllä heillä sosiaalisia ympyröitä kuitenkin oli ja on, mutta koti oli pyhitetty vain kodiksi ja perhe-elämälle. Olen viime vuosina havahtunut orastaavaan haaveeseen lapsesta. Vuosia kertyy […]