Yksinäinen ilmoittautuu

Olen lähes kolmekymppinen nuori nainen ja yksinäinen. Noin, nyt se on tunnustettu heti alkuun! Seurustelen, teen töitä, opiskelen, harrastan, rakastan perhettäni ja eläinystäväni saavat minut päivittäin iloiseksi. Kaikesta hyvästä huolimatta koen toisinaan suunnatonta tyhjyyden tunnetta, sillä minulla ei ole yhtäkään ystävää. Ei ole ollut kymmeneen vuoteen.

Yksinäinen jää paitsi niin monista asioista. Ei ole ketään kelle soittaa murheisena tai ketään kenen iloihin yhtyä. Yksinäinen jää paitsi hauskoista illanvietoista, henkevistä keskusteluista ja kaikesta yhteisestä tekemisestä. Yksinäistä painaa katkeruus, koska niin moni asia on jäänyt kokematta.

Kaikkein eniten kuitenkin syö jatkuvat epäonnistumisen tunteet, hylätyksi tulemiset ja toistuva yksin oleminen. Vaikka ympärillä on ihmisiä, voi silti olla yksinäinen. Tämä blogi olkoon alusta, jonka avulla voin purkaa tuntojani. Itsesääliin vaivun varmasti, mutta ehkä nousenkin murheen alhosta ennemin tai myöhemmin.

Tervetuloa lukemaan ja toivottavasti kommenttiboksin puolella syntyy aiheesta keskustelua.