Ole hyvä ja lue tämä teksti 62 miljoonan tytön takia

Mun mielestä tämä länsimaalainen maailma missä me just nyt eletään on aika kipeä ja epäreilu.

Mä olen reilua kymmentä päivää vaille 18 –vuotias nuori nainen. Mä elän hyvinvointivaltiossa nimeltä Suomi, käyn arvostettua lukiota Helsingissä, saan tehdä asioita joita rakastan sekä on rakas perhe ja poikaystävä. Kun tarkemmin ajattelee mä olen todella onnekas nuori nainen ja erittäin kiitollinen siitä..

Faktahan on se, että monella nuorella naisella taikka tytöllä asia ei ole näin. Plan:nin arvion mukaan noin 62 MILJOONAA tyttöä ei pääse kouluun kehitysmaissa. Syitä koulutuksen puutokseen on monia ja osa niistä on aika kipeitä. Oikeastaan lähes kaikki.

Plan- koska olen tyttö- sivuilla kerrotaan kuinka Anupa Kathariya myytiin kotiorjaksi tytön ollessa 7 vuotta.

Ai miksi?

No tytön perhe oli köyhä.

Monien tyttöjen haave käydä koulua musertuu heidän tullessaan esim. raskaaksi 15 vuotiaina raiskauksesta, jouduttua lapsiavioliiton uhriksi, eläminen äärimmäisessä köyhyydessä taikka aivan liian pitkän koulumatkan takia.

Mistä sä haaveilet juuri nyt?

Mun mielestä haaveilu on hyvästä enkä pidä haaveilua nolona. Mä haaveilen julkisesti siitä että oikeesti aikuisena omistan kylpyammeen, pystyn matkustamaan mahdollisimman paljon ja saan töitä.

Kuitenkin aina jokaisessa asiassa on omat hyvät ja pahat puolensa.

Olisi valhe jos väittäisin ettei monella hyvinvointivaltion tytölle ole väliä miltä näyttää. On oikeesti tosi kipeetä ajatella, että jonkun suomalaisen tytön suurin unelma on treenata mahdollisimmat isot peppulihakset ja kerätä rahat huulitäytettä varten, kun samaan aikaan Kenialainen tyttö haaveilee kouluun pääsystä taikka että olisi edes puhdasta vettä juotavana.

Turhamaisuuden hinta on siis aika itsekäs, kun ottaa huomioon seuraavat esimerkit;

Pedikyyri maksaa keskimäärin 90 e samalla summalla KOLME kehitysmaan naista saisi AMMATIN. Kun taas ripsien tuuhennus maksaa 75 e jolla puolestaan kaksi kaksi lasta saisi SYNTYMÄTODISTUKSEN, sekä kaksi huopaa. Myös ylähuulen sokeroinnin hinnalla saisi ostettua aterian koko kylälle.

Moni varmasti muistaa lapsuudesta sadut ja tarinat joissa kerrottiin itsekkäistä sekä turhamaisista henkilöistä joille käy huonosti, kuten Tuhkimon sisarpuolille taikka kaikkien tuntemalle Lumikin äitipuolelle.

On jotenkin pelottavaa ajatella, kuinka niistä joistakin äidin ja isin prinsessoista kasvoikin Tuhkimon sisarpuolia, jotka sijoittaisi mieluummin 1200 euroa pieneen rasvaimuun, kun kaivoon josta koko kylä saisi PUHDASTA vettä.

Ja mun mielestä juuri tämä muutos jonka oon havainnut viime vuosina nuorten naisten keskuudessa somessa ja livenä on melko kipeä.

Oikeastaan todella kipeä.

Ja tän turhamaisuuden täytyy loppua.

Ihan just nyt 62 miljoona tytön takia.

 

– Vilma

 

(kirjoitettu naistenpäivänä 2016)