Aatteita

Moi,

Syksyjuttuja;

Tilasin Ruutu+ -kanavan taas ihan vain ja ainoastaan  Kontio ja Parmas -sarjan takia. Itseasiassa tilattiin heti, kun kaikki jaksot tulivat sinne katseluun. Osuu ja uppoo!

Netflix täytyy tilata, kun Rahapaja kohta ilmestyy. Mielestäni mahtava sarja.

Yllätyksekseni ostin kesällä kirpparilta Sinkkuelämää-sarjan koko boksin, kaikki osat. Olenhan sarjaa katsonut, jaksoja moneen otteeseen telkkarista… Niin nähty, eikö! Että pitää vielä hankkia ihan omat kappaleet!…No, kun halvalla lähti, ajattelin kai joskus pitää jonkun katsanto-maratonin. Piknikki punkassa vällyjen seassa.

Sain kuukauden jakson Elisa-kirjoihin. Aika paljon löytyi heti tutkaillessa kuunneltavaa, ajattelin kokeilla. En ole äänikirjoja kuunnellut kuin pari aikaisemmin. Tarvitsen oman rytmini, aikaa maisteluun, monesti luen myös jonkin kappaleen uudelleen. Täytyy asennoitua sitten kuten kuunnelmaan, kai? Kirjojen lukeminen näytöllä ei ole oma juttuni, haluan fyysisen kappaleen.

Kaipaan kepeyttä ja hauskaa. Ehkä Miika Nousiaisen Pintaremonttia, Antti Holmaa… Viimeksi olen lukenut Ismo ja Angelika Leikolan kirjan ”Suo, kuokka ja Hollywood.” Yllättävän vähän hauska…

Kävin pitkästä aikaa kirjastossa, yllätyksekseni siellä poistokirjojen joukossa oli jo Oksasen Ruttopuisto ja Caitlin Moranin viimeisin”Kuinka olla kuuluisa.” Aikaisemmin Moranilta on ilmestynyt kirjat ”Naisena olemisen taito” ja ”Näin minusta tuli tyttö.” Mukaan tarttui siis tuo Moranin kirja, ja vuokraleffoja katseluun.

Olen ostanut huvin vuoksi pari englantilaista somekurssia ja yhden suomalaisen. Katsotaan onko ne kaikki a la Sarasvuo –  sisäinen sankari-kamaa ( joka muuten upposi ällistyttävällä tavalla suomalaisiin, ajattelee tällainen henkistä kirjallisuutta paljon aikaisemmin lukenut.)  Sarasvuo kirjoitti  konseptin vain uudelleen, ja suomeksi, ei siis keksinyt seminaarejakaan. Ne oli jo Jenkeissä. No, sanotaanko, Sarasvuori toi kai nuo itsensä voimaannuttamis-tapahtumat Suomeen? Isosti saleihin ja messukeskuksiin.

NLP -metodi on koutsi Sami Minkkisen taustalla, hän opettaa sitä itsehypnoosin ohella ja pitää ”joukko-buustauksia” netissä. Luo ja valaa suhun uskoa elämään ja sun mahdollisuuksiin. Kertoo sulle, että sä voit ja osaat ja saat kyllä kaiken. Jostain syystä tarvitsemme valmentajia, sekä joukkovoimaa samanhenkisistä. Eilen tuli teeveestä ohjelma tanskalaisista sijoittajista, nuorista miljonääreistä – Raha luo turvaa ja mahdollisuuksia, oli sanoma. Somevalmennusten mainokset kiljuvat kuinka juuri ”tällä opilla” alkaa rahaa tulemaan ikkunoista ja ovista.

Olen mennyt erään yhdistyksen toimintaan mukaan, joka jakaa ruokakasseja. Se on sitoutumaton yhdistys, mutta ruokajako toimii seurakunnan tiloissa. Seurakunnalta on myös vapaaehtoisia toiminnassa mukana ja joku pastori tuli sitten siunaamaan ja pitämään rukoushetkeä. Se muuttui hurmiolliseksi julistukseksi, joka ei meinannut loppua ollenkaan. Ahisti. Onneksi he eivät saa tuputtaa ihmisille ruokajaossa sanomaa, sitä ei saa ujuttaa osana hyväntekeväisyystyötä.

Yleinen ylimielisyys heikompaa, pienituloista, huono-osaisempaa kohtaan on surullista, mielestäni suorastaan anteeksiantamatonta. Välinpitämättömyys tunkee somesta ja mediasta vastaan harva se päivä, empatiakyvyttömyys, kylmyys. Tuntuu, että julmuus on yleistynyt. Kyynisyys, katkeruuskin. Arvomaailma, arvot, moraali -hukassako ollaan, miten tässä näin kävi?

Viime talvesta jäi se muisto, että kotona oli turvassa, kävimme nopeasti vain kaupassa maskit naamalla ja palasimme äkkiä takaisin kotiin. Siihen tottui nopeasti. Poltimme kynttilöitä, loimme kodikkuutta sisälle, katselimme ulkomaailmaa ikkunan läpi.

Mietin afganistanilaista naista, häntä, joka on hankkinut ammatin, ollut töissä toimittajana. Onko hän turvassa kotonaan, suojaako verhot, lukittu ovi ulkomaailman vaaroilta. Onko hän polttanut todistukset koulutuksestaan, kirjoituksistaan, työstään. Miltä tuntuu pukea burkha, niqab ensimmäistä kertaa. Miltä tuntuu epävarmuus, hätä. Miltä tuntuu piiloutua, tulla näkymättömäksi.

Kaksijakoisia hetkiä päivän aikana.  Kovat arvot saavat aikaan jakomielistä sekamelskaa mun pääkopassa. Varmaa on se, etteivät ihmiset enää voi, eikä saa teeskennellä kuuroa, sokeaa, eikä mykkää. Ei voi piiloutua enää hiljaisuuden, eikä varsinkaan tietämättömyyden verhon taakse, vaan pitää alkaa puolustaa elämää.

hyvinvointi ajattelin-tanaan
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *