Oon oppinut arvostamaan Suomea ihan erilailla täällä ulkomailla. Kyllä mä aina suomessa ollessa tiesin, että siellä on asiat hyvin vaikka kompastuskiviä on senkin maan politiikassa. Kuitenki kliseisesti vasta tänne tullessa ja arkeen soluttautuessa huomasin miten hyvin asiat oikeesti on suomessa. Koulut on ilmasia, päivähoito palkkoihin nähden siedettävä, lääkäriin pääsee heti, bussit ja junat kulkee ajallaan. Tuntuu pieniltä itsestäänselvyyksiltä. Mut aamulla ku pitäis töihin mennä 8lta ja 7. 30 bussi tulee 7.58 (jos tulee) nii vitsit on vähissä. Tai jos pitää uusia resepti lääkäriltä saatki juosta ainaki 2-3 lääkäriä läpi useempana päivänä ennenku on resepti kädessä. Noh, näitä esimerkkejä riittäis.
 
Viimeaikoina mua on kaikista eniten koskenu tietenki äitiysloma-asiat. Italiassa äitiysloma kestää 3-6kk joka kalpenee kyllä suomen 3 vuoden rinnalla. Näitä kuukausia voi venkslata sen mukaan paljon aikaa haluaa viettää vauvan kanssa. Kaikista yleisin kombo taitaa olla 2+3 eli 2 kk ennen synnytystä ja 3 jälkeen. Nää siis 80% palkalla. Sen yli jos tahtoo jäädä kotiin tuet tippuu ihan minimiin. Aika moni joutuu siinä vaiheessa nostamaan kädet ylös ja palaamaan töihin. Rahat ei yksinkertasesti riitä. Hulluahan siinä on myös se et töihin palatessa sulla on 2 tuntia päivässä ”imetystaukoa” jonka monet äidit käyttää työpäivää lyhentämään. Lähtee siis kotiin pari tuntia aikasemmin. Töihin palaaville äideille on mahdollista maksaa myös tukea lastenhoitajan palkkaamiseen. Kysymys kuuluu miks näitä rahoja ei anneta suoraan äidille joka vois jäädä itse lapsensa kanssa kotiin.
 
Mun tilanne oli sellanen että tein määräaikasella sopimuksella lastenhoitajan töitä viime marraskuun loppuun saakka. Tän jälkeen jouduin jättäytymää työttömäks joulukuun ajaks ja tammikuussa starttas äitiysloma. Äitiysloman hakeminen (niinku kaikkien virallistennasioiden hoito täällä) oliki oma rastinsa. Ensinnäkin ne pitää hakea kahessa eri osassa koska eihän tää muuten olis tarpeeks hauskaa. Ensin 2 ensimmäistä kuukautta ja sit 3 seuraavaa. Jos joku vaikka unohtais hakea ne viimeset kuukaudet nii ei tarvi maksella! Käsittelyajat on pitkiä ja vaikka hakisit tukia ajoissa niin niitä on turha odottaa maksettavaks ajallaan. Mä en oo nähny vielä senttiäkää mun äitiyslomarahoista mun tilillä vaikka nyt mennään jo toukokuussa 😀 viimevuonna mulla oli muutaman kuukauden työttömyysjakso ja niitäki työttömyystukia alettiin maksamaan vasta nyt tammikuun alusta, eli vuos sen jälkeen ku hain niitä 😀 onneks Manu käy töissä, en ymmärrä miten ne ihmiset ketkä yksin asuu pärjää kun tilille rapsahtaa nolla euroa joka kuukaus kun oot työttömänä koska paperiasiat junnaa. Eikä ne pärjääkään.
 
Pääasia kuitenki et rahat on joku kaunis päivä tulossa. Sen verran tiedän että nyt kun mulle maksetaan niitä viimevuoden työttömyyskorvauksia nii samaan aikaan ei makseta äitiystukea. Se starttaa kun tyttömyystukea ei enää makseta, eli periaatteessa mun kohdalla touko/kesäkuussa. Käytäntö onki sit eri asia 😀
 
Koska vauva oli meillä suunniteltu, säästettiin rahaa jo ennen raskautta kaikkia vauvahankintoja varten ja myös siks et voisin tarvittaessa sit olla pitkään kotona. Tukia tai ei ollaan sen verran onnekkaassa asemassa et pärjätään Manun tuloilla ihan hyvin ja pystyn olemaan rauhassa kotona ilman hampaitten kiristelyä. Ei tässä tietenkää shampanjaa litkitä mut vuokra tulee maksettua, vauvalta ei puutu mitään ja voidaan vähän reissata ja käydä ulkona syömässä 🙂
 
En varsinaisesti puhuis mistään äitiystuista täällä. Mä oon saanu kaikille maksettavan 800 e bonuksen joka on suunnattu vauvatavaroiden hankintaa varten. Näin ilmeisesti tuetaan ees sen verran et jokainen voi ostaa edes sängyn ja jonkunnäköset rattaat, heh. Luonnollisesti joka perhe päättää mihin rahansa käyttää. Meillä meni koko summa säästöön senkin takia että se saapu mun tilille viimeviikolla vaikka pyyntö lähetettiin jo joulukuun alussa ja B:llä on jo kaikki mitä se tarvii.
 
Tän 800 e bonus bebè:n lisäks täällä on vähän suomen lapsilisää vastaava assegni familiari joka vanhempien tuloista riippumatta liikkuu siellä 60-150 e/kk tienoilla. Meille tätä ei oo vielä myönnetty joten en tiedä tarkemmin miten se toimii. Kuitenkin jos vertaa esim päiväkotimaksuihin täällä niin noi tuet on ihan naurettavia. Kyllähän 80e kuussa muutaman vaippapaketin ostaa mut siihen se jääki. Päiväkoteihin pitää viedä kaikki tavarat vaippoja myöten ja yksityisissä päiväkodeissa maksetaan jopa lämmityksestä ja ruoasta erikseen. Siinä muutama kymppi ei paljon lämmitä 🙂
 
Perhekulttuuri täällä on myös siksi niin tiivistä koska täällä ei oo samanlaisia sosiaalitukia kun suomessa. Sun sosiaaliturva on sun perhe. Työttömyyskorvauksia maksetaan max 6 kk, ei vuosikausia niinku suomessa. Työttömäks jäävä yksinasuja joutuu siis väkisin muuttamaan takasin vanhempien luo jos ei löydä ajoissa uusia töitä. Lapset asuu myöhään kotona koska italiassa ei tunneta asumistukea eikä opintotukea. Kuinkahan moni työtön opiskelija suomessa asuis yksin ilman kelaa. Ei moni 🙂 italiassa on monia onnekkaita ja sit myös epäonnisia. Lasten hankkimista pitää harkita ja suunnitella huolella. Syntyvyys laskee täällä kohisten mikä on harmillista. Monet perheet ei edes pysty itse päättämään mikä on heille sopiva lapsiluku. Mun mielestä se on jo vähän ihmisoikeuksien riistoa jos sun pitää taloudellisista syistä jättää lapsia hankkimatta. Tietenki samaan aikaan maapallo ylikuormittuu ja vaikka mitä 🙂 itse toivoisin kolmea lasta mut voi hyvinkin olla että joudutaan ”tyytymään” kahteen (jos ollaan niin onnekkaita että saadaan) koska taloudellisesti kolmen lapsen ylläpito, koulu ja päiväkotimaksut plus harrastukset syö helposti yhden aikuisen koko kuukauden palkan. Ongelmaahan helpottais jos menisin myös kokopäivätöihin. Italiassa se tarkottaa 9-18 työpäivää plus matkat. En näkis mun lapsia ikinä. Täällähän se on ihan normaalia et töitä tehdään myöhään ja nukkumaankin mennään myöhemmin mut mun suomalaiseen mieleen ja sydämeen tää ei istu. Mä haluan olla läsnä B:n elämässä ja sen takia pyrin tekemään osa-aikatöitä ainakin sen aikaa ku lapsi/lapset on pieniä. Kerkeää niitä töitä tekemään myöhemminki ja eläkkeelle en melko varmasti tuu koskaan edes pääsemään joten miks raataa niska limassa ja missata oman lapsen lapsuus. Tuskin siellä kiikkustuolissa tulee mietittyä että olipa silloin kesällä 2018 kiva työkesä. Ennemmin mä muistelen miten polskittii Bean kanssa vauvojen puhallettavassa uima-altaassa partsilla. Toki rahaa tarvii elämiseen enkä kritisoi työssäkäyviä vanhempia (suomessa se työnteko ku vielä on järkevissä raameissa) mut mä nipistän sit vaikka omista menoista tai jostain muusta ku ajasta lapsen kanssa jos siihen on mahollisuus <3 nyt haluun nauttia tästä, nää vuodet ku B on pieni menee niin nopeesti ohi ja sen jälkee mä kerkeen tekemää ja toteuttamaa itteäni jos tulee joku palo. Mulla ei oo mihinkää kiire <3