Imetys
Mä jotenkin aina ajattelin et imetys on kauheen luonnollinen juttu. Tiesin että sen kanssa voi olla vaikeuksiakin, mutta en aatellut kuinka paljon ja kuinka ne on melkein aina vauvasta kiinni, ei äidistä. Alkuun voin jo sanoa, että meillä imetetään. Mutta tähän pisteeseen on tultu monen mutkan kautta.
Mulla ei raskausaikana tissit sen kummemmin turvonnu, ehkä yhden kuppikoon verran. Ennen synnytystä ei ollu myöskään mitään tietoakaan maidosta, joillainhan se lähtee tihkumaan jo raskauden puolivälistä saakka?! Kuulin kyllä että se on ihan normaalia eikä siitä kannata huoestua. Äitikin sanoi ettei hänelläkään noussut maitoa ennenkun lapset olivat ulkona. En siis ajatellut asiaa sen kummemmin vaan toivoin, että kykenen aikanaan imettämään.
Kuten aikasemmasta postauksesta käy ilmi, synnytys oli todella pitkä ja vaikea. Olin ihan ulkona kaikesta koko ensimmäisen vuorokauden. B tosiaan vietiin vauvalaan ensimmäiseksi yöksi jonka takia se ei päässyt heti tissille, synnytyssalissa nimittäin meille ei annettu aikaa alkaa yrittämään kun B piti viedä melkein heti tutkimuksiin. Se on jälkikäteen harmittanut, jos olisin yhtään itse ollut järjissäni seillä salissa olisin kyllä koittanut imettää, että tissit olisi saanut stimulaatiota ja ehkä maito olisi paremmin alkanut nousemaan. Seuraavana aamuna kun tyttö tuotiin mun luokse, koitin heti alkaa imettämään mutta eihän siitä mitään tullut. B ei saanut hyvää imuotetta enkä tiennyt mitä olis pitänyt tehdä. Olin vaan nähnyt kun muut imettää mutten ajatellukkaan miten monta asiaa pitää osua kohalleen että imetys onnistuu. Maidon pitää nousta, kropan pitää olla levännyt, imetysasennon pitää olla hyvä ja vauvan pitää osata ottaa oikea imuote. Yksikin näistä jos ei toimi, koko imetys horjuu. Mullahan ei tietenkään ollut maitoa, imuote oli huono ja olin väsynyt. Sairaalassa yritin monta kertaa pyytää apua imetykseen mutta sitä ei tippunut. Jankattiin vaan että pitää imettää ja pitää imettää. Tämän takia vauvalla tippu paino alussa tosi nopeasti ja itse vaan odotin että päästään kotiin jossa voidaan rauhassa harjotella.
Ensimmäisenä kotiaamuna kun juostiin neuvolaan imetystukipisteelle alettiin saada kunnolla apua. Neuvolassa on aivan ihana Virginia-sairaanhoitaja joka rauhotti tän uuden mamman mieltä eikä syyllistänyt ollenkaan. Saatiin hyvät ohjeet siihen kuinka paljon antaa korviketta ja millainen imuote B:llä täytyy olla imetyksen onnistumiseksi. Alku oli aika raastavaa, en saanut maitoa millään nousemaan vaikka koitin imettää ja jossain vaiheessa olin jo niin väsynyt yrittämään että annoin suoraan vaan pullosta. Samalla mielessä kalvoi huono omatunto siitä etten muka yrittänyt tarpeeksi ja harmitti vauvan puolesta vaikka samalla olin helpottunut että tyttö söi ja se oli pääasia. Tuntu että tissit on turvoksissa mutta vauva ei saa sieltä mitään ulos. B alkoi myös olemaan aika laiska tissillä koska pullosta sai niin helposti mahan täyteen. Se ei tietenkään vauhdittanut asioita ollenkaan. Askel askeleelta meidän ”imetyskalenteri” meni näin:
1. Ensimmäiset päivät annettiin korviketta noin 60 ml ruokailulla että saatiin paino nousuun. Ohjeena oli aina yrittää laittaa vauva tissille imemään kun siihen oli mahdollisuus. Jouduin aloittamaan rintakumien käytön että tyttö saisi tissistä paremmin kiinni.
2. Kun paino lähti nousuun ja multakin alkoi pikkuhiljaa tulemaan enemmän maitoa B:n stimuloinnin seurauksena ostin myös elektronisen rintapumpun. B ei edelleenkään jaksanut/viittinyt imeä tarpeeksi kauan jotta maitoa olisi alkanut tulemaan sen verran että tyttö olisi saanut joka kerta mahan täyteen tissillä. Pumppaamalla annoin lisästimulaatiota ja sain myös omaa maitoa pikkutilkkoja pulloon jotka sitten annettiin vauvalle. Näin tyttö pääsi samalla äidinmaidon makuun.
3. Pikkuhiljaa pumppaamalla ja B:ltä vaatimalla maidontuotanto alkoi lisääntymään ja päätettiin alkaa vähentämään korvikkeen määrää. Ohjeena oli antaa vauvan herätessä ensin 20-30 ml korviketta ja sitten laittaa B syömään mahan täyteen tissille. Pikkuhiljaa neiti alkoi ymmärtämään että sieltäkin tulee ihan hyvää tavaraa 😉
4. Seuraava steppi oli alkaa antamaan pelkkää tissiä. Herätessä suoraan tissille ja sen jälkeen jos oli tarvetta, antaa vähän korviketta. Tässä vaiheessa maitoakin alkoi tulemaan kunnolla ja säännöllisesti. Tunsin oikeen kuinka tissit alkoi toimimaan niinkuin niiden pitää ja B oli tyytyväinen. Tähän meni siis melkein kaksi viikkoa synnytyksestä.
5. Nyt ollaan siinä pisteessä että B rakastaa olla tissillä ja välillä yrittää käyttää sitä myös tuttina. Ensin syö ja sen jälkeen jää vaan imeskelemään ilman että imee maitoa. Siitä tavasta koitetaan nyt päästä eroon ihan äitin takia. Imetys tekee myös melkosen kipeetä vielä rintakumien takia ja nännien iho on ihan rikki. Myös korvikkeen määrää pyritään vähentämään koko ajan ja sitä ei enää menekkään kun noin 50-100 ml päivässä (ennen meni yli 300kin). Haluaisin päästä myös rintakumeista eroon kivun takia. Ensin aion kokeilla toisenmallisia kumeja ja sen jälkeen arvioida tilannetta uudestaan. Neuvolassa vähän epäiltiin etten onnistu sileiden nännien takia pääsemään niistä eroon. Mutta toivoa ei oo vielä menetetty!
Jos jotain olisin toivonut näin jälkikäteen, niin tietoa jo raskausaikana imetyksestä. Siitä ei puhuta ainakaan täällä yhtään missään! Ei neuvolassa eikä synnytysvalmennuksessa. Synnytyksen jälkeenkin täytyy kaikki tieto melkein kaivaa itse. Onneksi nykyään on netti ja google. Ja onneksi on olemassa näitä imetystukipisteitä ja ihania Virginioita jotka rientää apuun <3 Monta kertaa meinas usko loppua koko rintaruokinnan suhteen vaikka samalla olin todella päättäväinen. Oli niin koukuttavan ihanaa nähdä oma lapsi imemässä ravintoa kasvamiseen sun kropasta että halusin ehdottomasti jatkaa niitä ihania hetkiä vauvan kanssa. Mikä on sen huumaavampaa kun kyllänen tuhiseva lapsi joka nukahtaa tissille ja maito vaan valuu pitkin poskia <3 sellasta rauhaa katellessa on tullut muutama kerta herkistyttyä.
Kohta taas alkaa kuulumaan kitinää tuolta vaunukopasta, saattaa olla että piakkoin tulee äänekästä tilausta maidolle!
Italian ”Nonnan” kanssa.
Katia täti moikkaamassa!