Tapahtui H&M:ssä

Viime viikolla kuin olin haahuilemassa pitkin Aberdeenin katuja ja kauppoja tapahtui minulle mitä ihanin asia.

Kävin H&M:ssä ja löysin kivan pitsimekon ja kun saavuin sovituskopeille meni dialogi jotenkin näin:

– Hey lovely, what a gorgeous jacket you are wearing! So how many pieces do you have with you today?
– Hi, thanks – I know, I just had to come in to town to enjoy the sun. And yes, I’ve got two dresses.
– Splendid my love. Just enter the fitting room and please do ask me for help you beautiful.
– Oh, sure I will. Thank you so much.

Siinä sitten sovituskopissani olin – maailman mairein hymy kasvoillani. Tämä ihana poika oli alle minuutin pituisen kontaktin ajan osannut luoda uskomattoman määrän positiivista energiaa. Kuuntelin siinä samalla kun hän jutteli kollegoidensa kanssa ja heillekin vaan sateli darling, lovely, my love kaltaisia kohteliaisuuksia. Ymmärrän, että tämä on osa paikallista small talk -kulttuuria, mutta voisimmeko saada sitä vähän Suomeen? Lupaan, että koitan tehdä parhaani palattuani kotiin.

Minulle tämä on sitä eksotiikka mikä Suomesta puuttuu. Ajatelkaa jos joku myyjä edes joskus sanoisi sinulle pukukoppiin mentäessä, ”Hei suloisuus, ihana päivä tänään – mitäs kaunista sinä päädyit kokeilemaan?” En missään nimessä sano etteikö Suomessa saisi hyvää palvelua, lähinnä pointtini ovat nuo sanavalinnat. Jos olisin asiakaspalvelutehtävissä töissä, ottaisin sanoja kuten kaunokainen, wau, ihana, upea ja hieno joka päiväiseen käyttööni.

Mitä mieltä te olette asiasta? Olisiko se liian feikkiä? Saattaapi olla, mutta jos saisin edes yhdelle ihmiselle niin hyvän olon ja muiston kuin tämä poika sai minulle, niin so what.

Valitettavasti toinen mekoista oli liian pieni ja toinen liian iso. Mutta oikeastaan sillä ei ollut väliä – syy miksi tästä H&M-vierailusta tuli ikimuistoinen on tuhat kertaa tärkeämpi kuin se mekko.

Hyvää viikonloppua – muistetaan puhua kauniita sanoja ja hymyillä.