Jotta blogi palvelisi tarkoitustaan, aloitetaan treenipäiväkirjan ensimmäinen postaus. Maanantai on siis sambapäivä ja pitkä sellainen. Ensimmäisenä tanssitunti, sen jälkeen mahdollisuus jäädä tanssimaan tai soittamaan koulun rumpuryhmän eli baterian kanssa. Ilo irti koko rahalla eli yleensä jään. Bateriasta sanotaan sen olevan sambakoulun sydän (viisaammat korjatkoon jos muistin väärin…) ja olen täysin samaa mieltä. Energian määrää on vaikea kuvailla jos sitä ei ole kokenut mutta livenä soitetut rytmit ovat todella voimakkaat ja saavat jaksamaan pidempään nopeatempoista tanssia kuin mitä todennäköisesti en muuten jaksaisi.

Mutta aiheeseen, uusien tanssikenkien ostaminen ei ole helppoa. Vanhoihin pitkään käytössä olleisiin kenkiin tottuu ja ne ovat kuin jalan jatke. Kengät auttavat tuntemaan lattian ja voima liikkeeseen lähtee ainakin itselläni lattiasta. Tanssia harrastamattomalle saattaa olla vaikea ymmärtää, että tanssikengät itsessään saattavat inspiroida. Kengillä ikäänkuin on sielu, mukavissa tanssikoroissa on huomattavasti helpompaa löytää oma sisäinen diiva ja mukavissa tennareissa taas katu-uskottavuus. Niinpä kun vanhat kengät (noin seitsemän vuotta käytössä olleet…) alkoivat hajoamaan ja uudet valkoiset tarvitaan syksyllä mahdollisesti tulevaan street-esiintymiseen, ostin viikonloppuna uudet ja tänään jännityksellä otin ne testiin.

Itselläni yhtenä valintakriteerinä oli taipuisuus, päkiöillä on voitava tanssia ja se näissä kengissä toimi hyvin. Samban perusaskel tuntui kevyeltä ja kengät vaikuttivat todella pehmeiltä mutta tukevilta. Kuitenkin tennareiden joustava tuntuma vaikeutti samballe ominaisen ryhdikkään tyylin löytämistä. Rennot tennarit, rento tyyli ja polvet tuntuivat väkisin taipuvan koukkuun ja street-tyylin pas de bourreet (pitipä hetki etsiä kuinka se kirjoitetaan…jos askel on vieras, täällä video) olisivat tulleet kuin itsestään. Siispä, oivallinen löytö ainakin siihen mihin etsinkin eli streettiin mutta jää nähtäväksi jäävätkö vanhat hyvin palvelleet kengät vielä toistaiseksi sambatennareiksi.

Treenipäivän oppi: Vuosien takaa tanssiopettajan sanat ”pace yourself” tuli taas mieleen tänään. Kun teet jotain, tee se loppuun ja aloita vasta sitten uusi asia. Tässä tapauksessa eri perusaskeleen painotukset, jotka kannattaa erottaa toisistaan ja omassa tapauksessa päättää ensin kumpaa painotusta käyttää.

Tämän blogin aloittaminen on pyörinyt mielessä jo jonkin aikaa. Ajatuksena on koota siitä treenipäiväkirja, johon samalla kerään mieleentulleita ajatuksia itselleni rakkaasta tanssiharrastuksesta. Kuten kuvauksesta voi lukea, en ole aloittanut tanssia nuorena ja en myöskään sen osalta koe olevani tanssija vaan enemmänkin tanssin aktiivinen harrastaja. Osa blogia saattaa olla pohdintaa harrastuksen tavoitteellisuudesta suhteessa hauskuuteen – oma tavoitteeni kun kuitenkin on pääasiassa liikkua ja pitää hauskaa.

Tanssilajeja on monenlaisia, mikä siis on lajini? Tanssin ollessa niin mukaansatempaavaa olen tanssinut vähintään yhden lukukauden verran karnevaalisambaa, reggaetonia, streettiä, housea, vogueta, heelsiä, salsaa (sekä cross body että kuubalainen), bachataa, twerkkiä, nykytanssia, jazz-tanssia, urban kizombaa, aikuisbalettia, itämaista tanssia ja argentiinalaista tangoa. Vuosia sitten olen käynyt myös kilpatanssin peruskurssin eli hapuilevat valssi, tango, quick step, cha-cha, jive ja samba on joskus perusaskeleiden verran olleet tutut.

Tanssiharrastuksen aloitin noin kymmen vuotta sitten sen aikaisen kämppiksen houkutellessa salsaklubille. Opin perusaskeleet siellä ja tanssikouluun suuntasin kun halusin oppia lisää askeleita. Siitä alkoi tuntien ja tyylien lisääminen valikoimaan ensin parisalsaa tukevien styling-tuntien kautta uusiin lajeihin. Eri lajikokeiluista on karsiutunut lopulta karnevaalisamba, street, house ja reggaeton sellaisiksi, joita käyn viikottain tanssimassa. Toki varmasti fiksumpaa olisi keskittyä vain yhteen mutta nautin eri tyyppisten tanssien tuomasta uudesta liikekielestä, jonka vuoksi olen vielä pitänyt näin monta lajia valikoimassa.

Karnaalisambaa tanssin sambakoulu Uniao da Roseirassa. Tämä vuosi on seitsemäs eli seitsemän vuotta sitten syksyllä astelin aloittelijana tunneille – toki osa vuosista on ollut aktiivisempia kuin toiset. Streettiä ja housea tanssin Razzmatazzilla, nyt kolmatta vuotta, joskin välillä olen käynyt satunnaisia kursseja ennen pidempää nykyistä jaksoa. Reggaetonia olen tanssinut vuoden nykyisessä koulussa Dame Clavella ja sitä ennen pari vuotta toisessa koulussa.

Nyt useampien vuosien jälkeen on aika vihdoin kokeilla kirjoittaa treenipäiväkirjaa ja haluan julkaista sen blogimuotoon, koska ehkäpä joku kiinnostuu kommentoimaan ja jakamaan kanssani omia ajatuksiaan myös aiheesta tai sen vierestä. Haluan myös kannustaa tanssin pariin muitakin – jos minä, teininä tanssia inhonneena pystyn nauttimaan tanssin tuomasta vapauden tunteesta, niin voit sinäkin!