la vie en couleurs

8.10.2014 collinedelapaix

Nyt

Kello on 0:56, herätyskello laitettu soimaan aamulla kakskyt vaille seittemäks, mie oon rättiväsyny ja pyörin taas vaan sängyssä. En saa taaskaan unta. Olisin saanu, jos olisin aikasemmin kömpiny tuonne peiton alle, mutta siinä vaiheessa en taaskaan malttanu ja kuvittelin saavani varmasti unta, menin sit nukkumaan millo tahansa, koska oon koko päivän ollu niin väsyny. En tiiä mikä siinä nukkumaan menemisessä ajoissa onkaan niin vaikeeta? Ja tietenkin, nyt kun pitäis nukkua niin pää tursuaa ideoita siitä, mitä blogiin kirjottais, joten alotin tekemään tätä luonnosta, jonka sitten julkaissen huomisen puolella (tai siis myöhemmin tänään – huominenhan alkaa vasta siitä kun on herännyt uuteen päivään). Itse asiassa aloitin samalla kertaa kolme eri luonnosta, koska ideoita tuntuu nyt riittävän.

En oo koko tänä syksynä saanut kunnolla nukuttua yksin täällä Savonlinnassa. Nukahin heti, kun nukuin kaksin. En oo nukahtanu heti ennen kuin tällä viikolla, viime yönä. Yleensä kun lopulta nukahdan, niin nukun sitten heräilemättä, mutta jotenkin elämänmuutoksen jälkeen unen laatu on silti jäänyt huonoksi. Viimekin yönä yöunet jäivät vähän turhan lyhyiksi, mutta kuitenkin tänään huomasin eron: unen laatu oli selkeästi parempaa. Sitä on vaikea selittää, mistä sen sitten huomasin, koska kuitenkin lähes koko päivän olen yrittänyt olla haukottelematta leukojani sijoiltaan, mutta niin se vain on. Olin jo ilonen, että nytkö se vihdoinkin tapahtu, se käänne mitä oon jo pitkään oottanu: pystyn nukkumaan ees hieman paremmin uudessa kämpässäni ja ehkä sen myötä saisin itteni nukkumaan myös aikasemmin. (Koska tykkään kyllä nukkumisesta, vaikka se nukkumaan meneminen niin vaikeeta onkin.) Mut ei, sit taas tapahtu jotain mystistä tai ainakin selittämätöntä ja vaan jumahin koneelle. Ja tässä sitä nyt ollaan.

Vaikee uskoo, et nyt on jo lokakuu. Päivät ja viikot menee ihan todella nopeasti. Lokakuun eka viikonloppu meni taas Jypinkylässä ja oikein muksaa taas oli. Torstaina kaverin luona hengailua ja pari olutta, loppuillasta löysin itteni pitkästä aikaa Ruman tanssilattialta ihanien tyttösten kanssa. Perjantaina Chris Prattiä valkokankaalta (en ikinä unohda Bright Abbottia), puoliksi jaettu pizza ja 21 Grams kakkoskotisohvalta leffaherkuilla höystettynä. Lauantaina rauhallista kotona hengailua, thaimaalaisen keiton kokkailua ja kolmas leffa, Magnolia. Sunnuntaina siivoilua, pakkailua, kaupungilla pyörähtämistä, vähän itkeskelyä ja Savonlinnan bussiin raahautumista. Niin ja tietenkin, kaikkina kolmena yönä ongelmitta nukkumista.

Mitä syyskuussa sitten tulikaan tehtyä? Tein asioita näköjään tuplana: leivoin pitkästä aikaa (kaura-omenapaistosta, kahdesti), kävin ekaa kertaa sitten 90-luvun marjassa (keräämässä puolukoita, myöskin kahdesti) ja sairastin pienen syysflunssan (x2). Yhden kerran kävin mökillä saunomassa ja nukkumassa. Sain oman valtakuntani sisustuksen 99% valmiiksi ja oon lopputulokseen oikein tyytyväinen. Koulussa vaihtui jakso ja se alko kahen viikon pätkällä teknistä piirtämistä ja tällä viikolla jatkuu tuote- ja palvelusuunnittelun perusteilla. Vieläkään tää opiskelu ei oo ollu rankkaa. Ihailin ihanaa ruskaa, joka nyt alkaa olla jo hiipumaan päin ja kaikista blogeista päätellen saavuttamassa pääkaupunkiseutua. Lenkillä kävin viime kuussa niin paljon kuin flunssalta ja uniongelmiltani pystyin, kotona treenaaminen jäi sitäkin vähemmälle. Nyt aion ottaa taas näistä asioista niska-pebaotteen ja yrittää saada uniongelmat taltutettua sekä tehtyä itelleni jonkunlaisen tavoitteellisen treeniohjelman. Oon lähes varma, että kunhan taas liikun enemmän, niin nukunkin taas paremmin.

///

Seuraavana päivänä eli myöhemmin tänään: Viime yönä yrittäessäni saada unta itkeskelin ikävääni (no en oikeesti itkeny) salille ja ryhmäliikuntatunneille ja tänään sitten, kuin taivaan lahjana, näin kun Facebookissa eräs opiskelija kaupitteli omaa kuntosalikorttiaan vuokralle loppuviikoksi. HALLELUJAH mikä munkki ja yhteensattuma, mie sain sen ja pääsen pitkästä aikaa salille ja jumppiin, vaikkakin vaan neljäksi päiväksi. Sekin riittää pahimpiin vieroitusoireisiin. Näköjään ainakin lähes mikä vaan onnistuu, kun sitä tarpeeks vaan haluaa. Oon tässä pohtinu, et tarviin kotiinkin lihaskuntoa tehdessäni jonkun huutamaan viereen niitä tuttuja JAKSAA JAKSAA! U CAN DO IT! –laineja, et saisin treenaamisesta enemmän irti, joten ehkä tän vuokrapätkän jälkeen pitäydyn jonkin aikaa YouTuben jumppavideoantimissa. Ehkä sillä reseptillä saan tartutettua ne kannustushuudot kaikumaan omassa päässäni niin, että kotona treenaaminenkaan ei oo enää mikään ongelma. Ja mitä siihen juoksemiseen taas tulee… Ruska ja päivänvalo on kohta kuin muisto vain, joten niistä mie aion nyt vielä nauttia.

Loppuun vielä ultimaattisinta syksymusiikkia, eli Coldplaytä albumilta Viva La Vida – oi syksy 2007 ja lukion toinen vuosi, miten siitä onkin jo aikaa!

//www.youtube.com/embed/s_7jJ0sO0Yg

Avainsanat: #arki, #hyvinvointi, #kuulumisia, #leivonta, #Terveys, #treeni

Suhteet Oma elämä Liikunta Terveys

29.9.2014 collinedelapaix

habito habitas habitat…

…habitamus, habitatis, habitant. Asua verbi latinaksi. Habitare. Tän blogin ensimmäinen sisustusaiheinen postaus (,jonka kirjoittamiseen ja kuvien järjestelyyn meni ikuisuus! Kilometripostaus-alert!) alkaa än-yy-tee NYT:

Kuten aikaisemmassa postauksessani jo mainitsin, mie olin oottanu jo kauan, että pääsisin em. sisustuksen ja asumisen messuille. Olin ihan innoissani, kun kuulin, että tehdään opintomatka sinne. Meiän koululta kaikki halukkaat saikin lähteä matkalle, omakustanteisesti, ja niin meitä olikin sitten kolme pientä bussillista opiskelijoita peruslinjalaisista aikuisopiskelijoihin. Osallistuttiin messuille niiden ensimmäisenä päivänä 10.9., jolloin Antiikki ja HelsinkiArt -osastot eivät valitettavasti olleet vielä auki. Lähtö kuudelta aamulla teki aika tiukkaa huonosti nukutun yön jälkeen, mutta matka meni nopeasti, kun keskityin nukkumiseen. Perille saavuttiin puoli 11 aikoihin.

Kun sitten päästiin itse messualueelle ja oltiin pyöritty siellä ympäriinsä jonkin aikaa, niin fiilikset oli hiukan hämmentyneet. Toisaalta oli hurjaa pyöriä siellä alan ammattilaisten kanssa (messuthan aukesi yleisölle vasta viikonloppuna) ja lukea messuvieraiden nimilapuista, mitä yritystä olivat paikan päällä ”edustamassa” – oli sisustusarkkitehtiä, sisustustoimittajaa, bloggaajaa ja eri huonekaluliikkeiden ties mitä työntekijöitä. Who knows, ehkä joskus itsekin oon messuilla käymässä sellanen lappu rinnuksilla? Mutta… Ensimmäistä kertaa ikinä kun missään messuilla olin, niin en tiennyt miten ne on yleensä järjestetty. Miusta kuitenkin tuntu kummalliselta, että näytteilleasettajat oli vaan mätkästy/pläjäytetty/heitelty ihan miten sattuu tai ainakin mielivaltaisen oloisesti ympäri valtavaa messuhallia, niin että oli mahdotonta kiertää siellä mitenkään loogisesti (miehän loogiigan ihmisenä sitä logiikkaa nii kaipaan ehhehee). Monet ständit tuli nähtyä muutamaan otteeseen ohi kaarrellessa, jotkut jutut jäivät näin jälkikäteen messuista muiden osallistujien kanssa käydyistä keskusteluista päätellen kokonaan näkemättä. Toinen kummastuttanut seikka oli hallin valaistus. Vaikka yksi hallin seinistä taisi olla kokonaan pelkästään ikkunaa, niin silti hallin sisällä oli hämärää, lisävalaistuksestakin huolimatta. Kuvaaminen oli välillä hankalaa ja tuntui, että jotkut väritkään eivät erottuneet hyvin edes paljaalle silmälle, kamerasta puhumattakaan. Kolmas kummastuksen aihe oli se, miten vähän messuilla loppujen lopuksi tuntui olevan itse designia tai konkreettisia esimerkkejä sisustamisesta, päällimmäisenä jäi vain mieleen loputtomat sänkymeret, kun taas mm. TrashDesign ja EcoDesign -alueet olivat sysätty johonkin nurkkaan. Oikeesti, kuka haluu maksaa noin kalliista messulipusta vain nähdäkseen lähinnä jotain samoja sänkyjä, joita on jo miljoonasti nähnyt ja joita voi ihan milloin vain mennä katsomaan ihan mihin tahansa huonekaluliikkeeseen? Messuvisiitin jälkeen luin mielenkiinnolla monen sisustusblogin Habitare-postauksen, joissa tuntui soivan sama sävel: messut eivät oikein tänä vuonna sytyttäneet ja olivat viime vuoteen verrattuna pienemmät, kuten opettajammekin meitä oli tästä jo varoitellut, taloustilanne kun on niin huono eikä monilla yrityksillä ole varaa lähteä edustamaan messuille. Jotkut sisustusbloggaajat eivät edes postanneet ollenkaan Habitaresta, niin mitäänsanomaton se oli. Jotenkin itelleni oli vaikea sitä myöntää, kun ko. tapahtumaa oli odottanut niin pitkään ja ehkä osittain siitä syystä muodostanut siitä jotain todellisuutta suureellisempia mielikuvia, mutta noiden Habitare-postausten lukemisen jälkeen ajatukseni messuista selkeni. Ne olivat miullekin pienoinen pettymys.

Saatiin opettajalta tehtäväksi tutkailla messujen tarjontaa ja pohtia, mitkä on tän hetken trendejä sisustuksessa. Miun ja yhen luokkakaverin soveltavan väriopin vitriinin sisustustyön aiheena oli sisustustrendit 2015, joten meillä oli aiheeseen jo vähän pohjaa, ja hyvä niin, sillä olin tuolla niin pää sekaisin kaikesta tai koko kokemuksesta ylipäätään, että ilman sitä pohjatietoutta en ois ehkä saanu kasaan mitään (siitä vitriinistä ehkä vielä juttua ja kuvamateriaalia myöhemmin). Puuta ja betonia näkyi jonkin verran (ei millään tapaa uusi ilmiö tietenkään), metallit oli selkeesti in (etenkin lämpimät, eli kulta ja kupari), trendiväreinä nousi esiin etenkin turkoosi ja violetti/luumunpunainen. Niistä täydellisistä turkooseista sohvista jäi kuitenkin kuvat ottamatta (selitys seuraavassa kappaleessa). Kaikenlaisen kasvillisuuden lisääntyminen sisätiloissa näkyi myös parissa väliseinäratkaisussa. Kierrätys ja ekologisuus näkyivät tietenkin myös tämän vuoden messuilla. Joissakin esineissä tai huonekaluissa tuli esille myös yksi muu tämänhetkisistä trendeistä, monikäyttöisyys.

Kuvasaldoa en saanut kasaan ihan kaikista mielenkiintoisimmista jutuista, kun kameran akku päätti tyhjentyä mystisesti edellisyön latauksesta huolimatta, mutta tässä nyt joitakin paloja aikamoinen kuvapläjäys messuilta kuitenkin (ehkä ihan hyvä et se akku loppu, muuten näitä kuvia ois varmaan potenssiin kymmenen). Jos kiinnostusta löytyy nähdä kuvia messuilta lisää, niin niitä löytyy mm. täältä, täältä ja tää ltä.

HALUAN HATTIVATTILAMPUN!

Kirsi Enkovaaran Aamu

Himotus #2: C-kasetti -lamppu! Kui siistii hä

Syyskuun Avotakassa esitelty ProtoShop:

Laura Väreen Nojaa-naulakko (Himotus no. 3)

TrashDesign:

AJK heitti trukkilavat seinälle

Marimekko väritti Siirtolapuutarhan violetiksi/luumunpunaiseksi

En tiiä houkuttiko tässä enemmän nuo omenat vai tuo betoniseinä 😀

EcoDesign:

be livin Blossom-lyhty (tipahtaa postiluukussa tasaisessa muodossa eli taustalla näkyvässä ohuessa pahvilaatikossa, josta sen saa omin kätösin taitella kasaan – nerokasta! Lyhdyt goes flat back!)