Miulla on nyt ollu kaks ihanaa viikonloppua peräkkäin. Ensimmäinen niistä meni Jyväskylässä. Kävin testaamassa uusia juoksukenkiäni kunnolla juoksemiseen ja hyvin kulki. Juotiin punkkua ja syötiin juustoja ja pillitin ku pieni lapsi Tähtiin kirjoitetulle virheelle. Lauantaina yritin ulkona syömisen ja vuosipäivän juhlimisen kunniaks laittaa hiuksetkin nätisti, mutta edes kolmannen yrityksen/erilaisen kampauksen jälkeen en ollu lopputulokseen tyytyväinen… Noh pysytään positiivisina, ehkä vielä joskus osaan laittaa hiukset muutenkin kun ponnarille ja nutturalle (tätä tavoitetta ajatellen ei oo ehkä maailman optimaalisinta, että nykyisen kämppäni kylppärin peilikaapin ovien sisäpinnoilla ei oo ollenkaan peiliä mut hei, challenge accepted!). Lisäksi pääsin ekaa kertaa ulkoiluttamaan Budapestin reissulla Stradivariuksesta kotiuttamiani (teko?)nahkashortseja. Kas tässä molemmat edellä mainitut. (No oikeesti se kampaus näkyy aika huonosti hehe mut voin kertoo, et jaoin hiukset keskijakaukselle, eestä kieputtelin yhen hiusosion per puoli ja yhistin molemmat takaa kumilenksulla, sit heitin kaikki hiukset ponnarilla kiinni, kalanruotoletitin ne ja yritin haroo niitä sotkuisemmiks ennen ku väkersin ne vielä nutturalle. Nyt voitte kuvitella ko. kampauksen mielissänne hienommaks, ku se oikeesti oli. …Ja siitä ruuasta vielä, se oli TAIVAALLISTA! Suosittelen Muang Thain Gaeng Massamania kaikille, huhhuh kuolaan pelkästä muistosta.)

Sitten tuli viime viikko. Täysikuu piti miut suurimman osan alkuviikosta hereillä ja olin väsymyksestä ihan sekasin, pää pöhnässä kaksneljäseittemän. Kuusta ei hirveästi yöllä seuraa ollut, mutta onneksi herrat White ja Pinkman hoitivat sen puolen hienosti. Nyt on sitten Breaking Badkin katsottu loppuun. Keskiviikkona lähettiin koulun kanssa Habitareen ja kyllä pienesti ärsytti, kun vihdoin sinne pääsen monta vuotta siitä haaveiltuani ja sitten saan nukuttua yöllä kaksi tuntia. Vaikka olin illalla yrittäny kaikkeni: joogannu/venytelly, juonu vihreää teetä ja lukenu TSH:ta (ois ehkä pitäny lukee jotain vähemmän mielenkiintoista). Olin yöllä niin epätoivonen ja turhautunut, että kadonneiden yöunien löytämisen toivossa luin jopa Pirkan ruokalehdenkin ihan kokonaan.  Onneksi sain sitten bussissa nukuttua niskat kipeiksi, niin jaksoin kierrellä messuja alaselän ja jalatkin kipeiksi ja pään entistä enemmän pyörälle kaikista hankintahimotuksista. Sitten tuli se toinen ihana viikonloppu. Sain vieraan tänne ja nukuttua parit kymmenen tunnin yöunet, kyllä teki hyvää! Käytiin Eurooppalaisella herkkutorilla pyörimässä ja ostettiin churroja nutellalla, tein hyvää kanasalaattia, syötiin pitkästä aikaa tortilloja ja vihdoinkin näin Kuolleiden runoilijoiden seuran. Heikinpohjassa joku ystävällinen sielu oli laittanut tienvarteen ämpäreihin ylimääräisiä omenoitaan yleiseen jakoon, niin leivoin sitten pitkästä aikaa ylipäätään ja piiiiiiiiiiiiitkästä aikaa kaura-omenapaistosta. En tajua miksen oo tehny sitä ikuisuuteen, onhan omena miun lempparihedelmä ihan heittämällä. Koko vuoka meni yhdessä illassa hups (okei okei, vuoka jäi mut sen sisältö meni). Sain äitiltä lisää omenoita, ja tässä harkitsenkin kaikkea mahdollista niiden päiden hedelmälihan menoksi. Haastavaa yrittää päästä tästä jatkuvasta sokerihimosta eroon. Jos syön nuo omenat ensin pois ja sit alan sokerilakkoon? Koska hei, maha ensin! Miun motto. Niin se on aina ollut ja on aina tuleva. Kokeilkaa vaa olla antamatta miulle ruokaa, ni näätte miks syöminen on miulle tärkeetä. (Miten nyt sainkin tän viikonlopun kuulostamaan ihanalta siksi, että söin ja nukuin hyvin? Vakuutan, että oli siinä muutakin mukavaa, kuten lenkkeilyä ympäri kaupunkia veden äärellä, jalkapalloa paikallisessa sporttibaarissa, musiikkia ja hölmöille jutuille nauramista vedet silmissä.)

Tällä viikolla sitten koulussa jatkuu rakennus- ja sisustusalan historia. Tällä kertaa on tullut tutustuttua modernismiin, postmodernismiin ja rintamamiestaloihin. Ensimmäinen jakso on mennyt ohi tosi nopeasti, ensi viikolla alkaa toinen ja meillä alkaa TEKNINEN PIIRTÄMINEN (en tiiä välittyykö miun innostuneisuus tästä tarpeeks joten lisään, että IHHIHIHIIIII-IIIK)! Ei vitsi tätä mie oon oottanu. (Monen muun asian lisäks, jotka on jo tässä koulussa toteutunu.) Saa nähä mitä muuta tuleva jakso pitää sisällään, vielä se nimittäin pitää yllä jännitystä ja mysteerisyyttään (Wilman työjärjestys ei oo vielä päivittynyt). Ekan jakson sisällöstä ainakin oon pitänyt kovasti 🙂

Nyt lopetan tän päättömän höpötyksen tähän ja yritän jatkossa pysyä loogisemmissa ja yhtenäisemmissä sisällöissä. Alotetaan vaikka siitä Habitaresta, joten sitä siis seuraavaksi luvassa!

PS. Päivän paras juttu oli, kun luokkakaveri sanoi luulleensa miun omia, ripsarilla höystettyjä ripsiä ripsienpidennyksiks ahhahaha (JES!!!).

PPS. Psst! Käytännön vinkki niille, jotka haluaa kodistaan syksyisemmän tuoksuisen: unohda (tai halutessasi jätä tarkoituksella) tuore suomalainen omena lojumaan valitsemaasi huoneeseen ainakin yön yli ja tadaa, seuraavana päivänä kun astut huoneeseen ni siut vastaanottaa mitä herkullisin tuoksu. NAM!

Nyt vielä hetki kouluhommia, sitten sisustusohjelmaa, mahdollisesti joogaa ja sitten unta. Ensi kertaan, tsau!

//www.youtube.com/embed/3wrzlLJTW9Q