Antaa virran viedä

Ahdistus. Siinä on se taikasana, minkä takia oli pakko heittää kaikki menemään ja aloittaa aivan alusta. Moni siitä haaveilee ja minäkin löysin rohkeutta vasta tuumittuani asiaa vuoden päivät. Töissä yhdeksästä viiteen, illalla salille tai lenkille, viikonloppuna tyttöjen kanssa baanalle, välillä ehti märehtiä myös sitä minkä takia viimeisimmän miehen kanssa kaikki meni pieleen. Muutto – tai pako – kaikesta kävi mielessä ensi kerran kesällä 2012, kun lähdin erään miehen kanssa lomalle Italiaan. Muutoin kaikki olisi ollut aivan mahtavaa, mutta tämä mies ei ollut lomalle oikeaa seuraa ja huolimatta siitä, että lomalla oli upeat puitteet, tunsin syvää ahdistusta. Palattuani kotiin mielessäni pyöri vain yksi asia: kaiken täytyy muuttua.

Opiskelin koko lukioajan Italiaa ja muutin vuodeksi maahan vuonna 2006. Ei olisi ollut mikään iso kynnys palata, kulttuuri ja kieli olivat kuitenkin tuttuja. Silti emmin pitkään, uskallanko vai en. Minulla on vakityö, minulla on ystävät, minulla on äitini ja sisareni… ja todellisuudessa ei kuitenkaan mitään, kun kaikki tuntuu tyhjältä. Kun vuosi 2013 vaihtui, tiesin, että minun on pakko kokeilla. Etsin sopivan maisteriohjelman, hankin vinon pinon tarvittavia papereita ja lähdin Firenzeen. Sille tielle jäin.

Mitä sitten tapahtui? Valmistuin matkailualan maisteriohjelmasta syksyllä 2015. Tein töitä Firenzeläisessä hotellissa ja sen jälkeen start-up-firmassa, jossa olen edelleen töissä. Tapasin miehen. En mitä tahansa miestä, vaan sellaisen, joka tuli ryminällä elämääni (tarina, jonka tulen joku päivä kertomaan) ja jonka toivon siinä myös aina pysyvän. Esikoisemme syntyy maaliskuussa 2017, jos kaikki menee hyvin ja Toscanalaisia häitä suunnitellaan ensi vuodelle. Haaveissa on myös oma asunto ja oma B&B-yritys… Jospa minulla on kummatkin joku päivä ihan samassa pihassa. Nyt menen eteenpäin avoimin mielin, tulevaisuutta odottaen, koska tiedän, että se voi heittää kohdalle ihan mitä tahansa. Enkä enää pelkää ottaa askeleita kohti tuntematonta.

Haluan kirjoittaa tähän blogiin tarinoita ihmisistä, ruuasta, kulttuurista, paikoista: asioista joihin suhtaudun intohimolla ja jotka tuottavat minulle iloa.

time.png

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *