Kotoilu sairaana ja varsinkin terveenä

Heissan!

Hanko jäi sitten minun osaltani väliin, mutta onneksi kaikki muut lukupiiriläiset matkaavat pian kauniiseen merenrantakaupunkiin keskustelemaan Pasi Ilmari Jääskeläisen Väärän kissan päivä (2017) -teoksesta. Toivottavasti pääsen ensi vuoden reissuun mukaan!

Latomme on kahden toipilaan lisäksi myös saanut sisustukseen sairastuvan meininkiä: löytyy Finrexin-pusseja (mustaherukkaa tietenkin), kuumemittari, oksennuspussi, jääpaloja, kainalosauvat, jalkatuki ja niitä eilenkin mainitsemiani eucalyptus-karkkeja sekä niiden kääreitä. Apteekissa  muuten kuulin, ettei Finrexiniä ole  saatu valmistajalta puoleen vuoteen. Taisin parahtaa siellä, että ”jo neljäs lääke, jonka toimituksessa on ollut ongelmia”.Vaikka kuluttajana, ja varsinkin potilaana, olisin kyseisten lääkkeiden tarpeessa, en kadehdi apteekkien työntekijöitä. He kun joutuvat myymään ”ei oota”. Onneksi minut pelasti äitini, joka kertoi ostaneensa lääkepusseja varastoon. Huh!

Iida T toivoi blogipostausta kotoilusta ja esimerkiksi siitä, mihin keskityn kotona erityisen hyvin. Ennen olisin vastannut ”siivoamiseen”, sillä kaikkihan tietävät, miten opiskellessa tai etätöitä tehdessä tekee mieli hieman puunata peilejä tai pestä pyykkiä. Vaikka työ olisi kuinka kivaa, mieli saattaa johdattaa toisaalle. Uupumuksen jälkeen olen oppinut pysähtymään ja kuuntelemaan itseäni eri tavoin, ja nyt olen sitä mieltä, että keskityn kaikkeen muuhun parhaiten kotona paitsi treenaamiseen. Siihenkin vaikuttaa eniten neitimme (koiramme), joka mieluusti tulee vatsan päälle pomppimaan tai kiemurtelee jalkojen alla. 😀

Työskennellessä kotona parasta on se, kuinka voin tehdä töitä pyjamassa, käydä neidin kanssa lenkillä milloin tahansa tai keittää kahvia juuri siihen aikaan kun tekee mieli. Tämähän ei ole tietenkään kaikille itsestäänselvää. On töitä, jotka on välttämätöntä tehdä muualla kuin kotona. Omalla alallani voin kuitenkin työskennellä suurimmaksi osaksi missä tahansa.

Miksi sitten keskityn kotona parhaiten lukemiseen, työskentelyyn tai vaikkapa meditointiin? Siihen lienee monia syitä, mutta itselleni tärkein arvo ”turvallisuus” täyttyy ehkäpä parhaiten juuri kotona. Lisäksi kasvit (jee, en ole onnistunut tappamaan kuin yhden kuluneen vuoden aikana), minulle rakkaat esineet ja tuoksut sekä itseni kuunteleminen toteutuvat Ladossa paremmin kuin sen ulkopuolella. Tosin olen asunut myös ulkomailla kimppa-asunnossa, jossa mukanani ei ollut kuin hieman vaatteita ja muutama välttämätön tavara. Silti paikasta tuli minulle erittäin tärkeä. Niin tärkeä, että pidän sitä edelleen toisena kotinani ja vierailen siellä lähes vuosittain. Josko se tärkein tekijä on sitten se, että minulta ei odoteta mitään ja saan olla oma itseni: tulla kotiin milloin haluan ja toteuttaa itseäni haluamallani tavalla. Enkä nyt tarkoita tällä sitä, etten hoitaisi omaa osuuttani kotitöistä tai että kohtelisin muita huonosti, vaan että voin hassutella juuri niin paljon kuin haluan ja olla pesemättä hiuksiani, jos siltä tuntuu. 😉

Miten sitten rentoudun kotona?

Niin monella eri tapaa! Olen aina ollut ”naatiskelija”, kuten mieheni sen ilmaisee, mutta varsinkin kuluneen vuoden jälkeen olen oppinut kuuntelemaan enemmän kehoani ja arvostamaan omaa aikaani. Vaikka näin kylmenevien säiden lisääntyessä juon enemmän ja enemmän teetä, rakastan kahvipapujen jauhamista ja vastajauhetun kahvin tuoksua. Tällä pyrin aloittamaan varsinkin sunnuntaiaamuni, jolloin posti tuo myös Helsingin Sanomien printtiversion. Minä aloitan kulttuurisivuista, kun taas mieheni hamuaa A-osiota. Onneksi olemme eri alalla – ei tarvitse tapella, kumpi saa lukea ensin tietyn alueen. 😉

Blogin nimen ja Insta-tilini perusteella voi päätellä, että rentoudun lukien. Ennen luin lähinnä romaaneja, mutta nykyisin en oikein keksi mitään, mitä en lukisi. (Haasteita saa heittää!) Entinen printtien vannoutunut kannattaja on tänä päivänä Bookbeatin päivittäinen käyttäjä. Never say never…

Me muuten remontoimme huonetta, joka on varattu ainoastaan stressittömyydelle, eli sinne mennään lukemaan, kirjoittelemaan, hengittelemään ja oleskelemaan omien ajatustensa kanssa. Tarkoituksena on siis se, että siihen huoneeseen ei astuta työtehtävien kanssa eikä oteta puhelinta mukaan, ellei se edesauta hyvinvointia.

Illan rauhoittamisessa on vielä paljon parannettavaa. Olen aamuihminen, mutta usein jään kukkumaan, jotta ehtisimme mieheni kanssa katsomaan vaikkapa yhden jakson jotakin sarjaa tai edes keskustella hetkisen kuluneesta päivästä. Olemmekin nyt päättäneet, että molemmat pitävät kiinni omasta päivärytmistään, mutta pyrimme iltaisin syömään iltapalan yhdessä, jolloin keskitymme ainoastaan siihen hetkeen. Sen jälkeen minä kömmin sänkyyn ja rentoutan mieltäni sekä silmiäni kuuntelemalla äänikirjoja tai Youtubesta Kupariketun nukahtamismeditaatioita. Joskus kun menemme yhdessä samaan aikaan nukkumaan, kuuntelemme mieheni kanssa yhteistä, vuorotellen valikoitua kirjaa. Ei muuten kannata valita trilleriä, sillä minä en ainakaan malta nukahtaa kesken kiinnostavien juonenkäänteiden.

Huh, tästä aiheesta saisi vaikka kuinka pitkän! Ehkäpä tyydyn näin lopuksi vain tekemään pienen sanakollaasin asioista, jotka minua kotona rentouttavat. Jos haluatte vielä täsmentäviä postauksia tästä aiheesta, ehdottakaa ihmeessä kommenttikenttään.

Rentouttavaa ja rauhoittavaa viikonloppua kotona tai kodin ulkopuolella!

Kommentit (1)
  1. Jee toivepostaus! Sanomalehtien lukeminen rauhassa on ihanaa. Odotan valmistumista, koska oon päättänyt, et työelämäs olles voin tilata paperisen Hesarin ☺️

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *