Muutto Inariin edessä – Mitä mukaan?

Palataan ajassa hieman taaksepäin…

• Opiskelu paikka – check
• Asuntolapaikka – check
• Lapsen koulupaikka Inarissa – check
• Junalippu Rovaniemelle – check

Muutto. Mitähän kaikkea sinne täytyisi pakata mukaan? Kesävaatteet tietty, mutta myös syys- kevät- ja talvivaatteet. Kenkiä joka säälle. Petivaatteet ja lakanat. Lapsen pelit ja lelut. Opiskelutarvikkeet, jne. jne. Koti on hyrskyn myrkyn. Ikea kasseja löytyy joka huoneessa. Niin… ja sitten pitäisi vielä keksiä millä kyydillä Rovaniemeltä Inariin.

Tunteet menevät vuoristorataa. Just nyt pikkasen jännittää. Vähän aikaa sitten mietin, että mitä ihmettä mie olen oikein tekemässä? Muutto Inariin? Pienelle kirkonkylälle? Eihän siellä ole Espresso Housea, ei Prismaa, ei vaatekauppoja, ei ratikoita…

Olenhan mie Inarissa ennenkin käynyt eli tiedän kyllä miltä kylällä näyttää ja mitä sieltä löytyy, mutta että muuttaa ja asua siellä 10 kuukautta!

Itse matka alkaa…

Enhän minä mitään viime yönä nukkunut. Pakkaushommia ja tavaroiden järjestelyä. Sainpa illalla vielä hommattua itselleni kyydin Rovaniemeltä Inariin yhden Facebook -ryhmän kautta. Aamulla sitten kukonlaulun aikaan suihkuun, meikit kasvoille, aamukahvi ja vasta sitten herättämään muut.

Lähdemme Sophian ja äitini kanssa hyvissä ajoin kävelemään Pasilan juna-asemalle. Ihana aamuaurinko tervehtii ulkona. Lauantaina ennen seitsemää on vaan muutama hassu aamuvirkku liikenteessä. Hetken kuluttua saavumme asemalle ja löydämme oikean raiteen. Junaa odotellessa alan halaamaan Sophia ja AUTS! Hänen selässään olikin ampiainen juuri siinä kohtaa mihin käteni laitoin ja se pieni keltamusta suriseva otus pisti minua!

Saatiin onneksi äidin kanssa piikki irti kädestä, mutta kättäni alkaa kihelmöimään… Äitini ja tyttäreni lähtevät juoksemaan kohti apteekkia, joka on kiinni. Suunta Triplan alakerran apteekkiin ja sieltä antihistamiinia. Juoksujalkaa kohti hissiä ja takaisin laiturille, jossa odotan kaikkine matkatavaroineni. Kättäni kihelmöi entistä enemmän ja se tuntuu puutuneelta. Antihistamiini nessuun ja sieltä se juna jo tuleekin.

Pääsen tavaroineni junaan. Ovi menee kiinni. Viimeiset vilkutukset ja… ”ÄITI! AVAA OVI! Mummilla on sun koulureppu!!!” Sophia juoksee kohti oveani. Onneksi konduktööri oli viereisen vaunun ovella ja kuuli huudon. Avasi ovet. Sain repun. Ja juna pääsi matkaan.

Välistoppi Rovaniemellä

Junamatka meni rattoisasti torkkuen ja Rovaniemellä minua on vastassa isoveljeni. Hän vie minut lapsuuden kotiimme yöksi. Käyn kävelemässä kotirannassamme ja istun hetken rantakivellä nauttien maisemasta.

Alun perin minun oli tarkoitus viipyä Rovaniemellä kaksi yötä, mutta kun Annu oli melkein naapurista lähdössä jo sunnuntaina niin mitäpä sitä yhden päivän päälle. Annu tosiaan tuli koukkaamaan minut mummilasta mukaan ja noin 330 km meni kyllä aikasen huispakkaa ja sain bonuksena itselleni uuden ystävän.

Ai niin, lapselle jätin muutaman lounassetelin ja matkalipun, että tulee perässä, kun koulu alkaa viikon päästä. Ei nyt sentään. Hän jäi mummin ja papan hellään hoitoon ja tulee heidän kyydillä loppujen muuttotavaroiden kanssa perässä, koska Sophian koulu alkaa vasta viikko minun jälkeeni.

.

Elämää Inarijärven rannalla,

Maarit

.

.