Etäopiskelu alkaa…

Tunteiden vuoristorataa

Iloa, koska olin rohkea ja päätin lähteä tälle matkalla. Jännitystä, koska millainen luokka meille tulee ja millaiseksi meidän elämä täällä pohjoisessa muokkautuu. Ahdistusta, koska suorittaja minussa nostaa jo päätään – haluan oppia kielen nyt ja heti. Onnea, että minulla ja Sophialla on tällä ystäviä ja sukulaisia jo valmiiksi. Surua, että ollaan melkein kokonainen vuosi erossa etelän ystävistä.

Viikko alkaa pakollisten asioiden hoidolla: asuntolan avainten kuittausta, lapsen Wilma -tunnusten aktivointia ja 3,5km kävely kauppaan ja toinen mokoma takaisin. Tässä kohtaa tulee Helsinkiä ikävä, kun lähikauppa on 300 metrin päässä ja iso Prisma siitä 200 metrin päässä… Onneksi ihana Hanna-Maaria tuli Sevettijärveltä moikkaamaan ja toi tuttuuden tunteen asuntolaan.

Hanna-Maaria ja minä

Tulla Inariin asti ja kuulla, että etäopiskelulla aloitetaan

Alkuviikosta opettajani Tiina toi kivan kasan kirjoja tänne asuntoalle, koska koulun aloitus tapahtuu etänä! Juuri tätähän minä olin odottanut… Helsingistä Inariin ja ”yksin” opiskelua omassa huoneessa. Onneksi opettaja kertoi, että tällä mennään vaan (sormet ristissä) ensimmäiset kaksi viikkoa…

Kirjapaketti

Aloitimme koulun toisiimme tutustumalla. Meitä on minä ja kuusi muuta oppilasta. Ihanan pieni luokka. Paras yllätys oli ehdottomasti se, että serkkuni tyttö on myös samalla luokalla. Ikähaarukka luokallamme on 18 – 45 ja minä olen se parhaiten marinoitunut opiskelija. Kerroimme hieman itsestämme, mistä tulemme ja siitä, miksi olemme tulleet kolttaa opiskelemaan.

Pikkasen alkoi jännittämään, kun opettaja sanoi, että parin kuukauden päästä opiskellaan jo sujuvasti koltansaameksi! Kielitaitonihan on just nyt luokkaa: tiõrv = terve & spä´sseb = kiitos.

Kun tätä Tuʹrrveiʹvv da kåʹddsäʹpplee -kirjan sivua katson, niin aika heprealtahan tämä just nyt näytää…

Itse opiskelu alkaa

Loppuviikosta pääsemme jo opiskelemaan. Onhan tämä tylsää istua omassa huoneessa tietokoneen ääressä, mutta onneksi luokkakaverini Janika käyttää viereistä opiskelutilaa. Eihän se sama ole kuin samassa luokassa oleminen, mutta onpahan taukoseura lähellä.

Aloitamme johdannolla koltansaamen kieleen. Tämä on entuudestaan minulle tuttua, joten saan pehmeän aloituksen, vaikkakin historiamme on aika surullista luettavaa. Jos sinua kiinnostaa lukea enemmän, sivun lopussa on linkkejä.

Koltansaamen kielitilanne on ottanut suuren harppauksen eteenpäin, mutta tilanne on edelleen haastava. Äidinkielisiä (kotona kielen oppineita) puhujia on vain noin 300.

Tyttäreni Sophia tosiaan aloitti koltansaamen kieliopinnot kolme vuotta sitten mennessään ensimmäiselle luokalle kummitätinsä Hanna-Maarian opetuksessa – kiitos etäopetushankkeen – ja nyt kun minä opiskelen kieltä, on toiveenani kääntää ensi kesään mennessä kotikielemme suomesta koltansaameksi. Jää ihmeessä seuraamaan, kuinka tämä tavoite toteutuu, vai toteutuuko…?

Tirppana ja muuttokuorma saapuu!

Tänään on se päivä kun pikku höppis tulee mummin ja papan kyydillä muuttokuorman kanssa. Jeee!

Tirppana ja muuttokuorma on täällä!

Tavaraa…
Lisää tavaraa…
Vielä lisää tavaraa… ja huomaa 12 purkkia luomulaatuista pikakahvia pöydällä. Hih!

Ja saan samalla polkupyörän alleni, joka helpottaa hurjasti täällä liikkumista.

.

Elämää Inarijärven rannalla,

Maarit

.

.

Sinua mahdollisesti kiinnostavia artikkeleita. Klikkaa otsikkoa ja pääset lukemaan artikkelin.

10 kieltä, 1 kansa

Saamelaiset ja saamen kielet

Moni äidinkielinen kolttasaamelainen ei osaa lukea ja kirjoittaa omaa äidinkieltään

.

Aikaisemmat postaukseni:

#3 Inarin asuntolaan asettuminen

#2 Muutto Inariin edessä – Mitä mukaan?

#1 Elämänmuutos: Helsingin sykkeestä Inariin

Kulttuuri Oma elämä Opiskelu

Inarin asuntolaan asettuminen

En ole koskaan asunut solukämpässä tai muutenkaan useamman henkilön kimppakämpässä. Aina on  ollut oma koti, mutta nyt seuraavat 10 kuukautta tulemme asumaan asuntolassa. Asuntolan pienessä huoneessa yhdessä tirppanan kanssa. Ajatus pelottaa jo valmiiksi.

Ai, miten minä tänne päädyin? Taustoja voit lukea ensimmäisestä postauksestani: Elämänmuutos: Helsingin sykkeestä Inariin

Tämä ihanuus oli talon kulmalla nykyistä etelän ihmistä Inariin odottamassa.

Asuntolakoulut ennen

Asuntola-asumisesta minulla on ristiriitaiset tunteet. 1940-1970 -luvuilla meitä saamelaisia on suomalaistettu asuntolakouluissa. Kun saamelaislapset ovat pienenä aloittaneet koulupolkunsa ovat he joutuneet muuttamaan suomenkieliseen asuntolakouluun, jossa saamen puhuminen oli kiellettyä. Toiset asuivat asuntolakouluissa maanantaista perjantaihin ja pääsivät viikonlopuksi kotiin. Toiset asuivat siellä koko lukukauden päästen kotiin vain joulu- ja kesälomaksi.

Isäni on joutunut asuntolakouluun 1950-luvun alussa. Kouluun mennessä isäni äidinkieli oli koltansaame, eikä hän puhunut sanaakaan suomea. Asuntolakoulussa häntä odotti suomenkieliset ohjaajat ja opettajat sekä suomenkieliset oppikirjat. Hän oli niitä onnekkaita, jotka pääsivät viikonlopuksi kotiin. Isäni muistaa kertoa, että perjantaina kun taskun pohjalla oli 5 senttiä niin piti valita: mennäkkö bussilla kotia vai ostaakko tikkari ja kävellä 10 kilometriä.

Asuntolat nykyään

Esittelyssä Inarin asuntola Jeera

Onneksi aika on nykyään toisenlainen ja täällä Inarissa kuulee sujuvasti pohjoissaamea, inarinsaamea ja minun koltansaamea. Onhan tämä Inarin asuntola, Jeera nimeltään, iso kokonaisuus. Rakennuksia on 2 ja huoneita täällä on yhteensä 48 yhden hengen huonetta ja 8 kahden hengen huonetta.Asukkaiden ikähaarukka tänä lukuvuonna on 16 – 45 -vuotta. On täällä muuten ihan huiput asuntolaohjaajat Virpi, Minna ja Matti.

Meidän asuntola tieltä käsin
Meidän ikkuna on neljäs vasemmalta.

Miltä täällä sisällä näyttää?

Tältä huone näytti kun ovelta sitä ensi kertaa katsoin.
Meidän sängyt
Ja tietty työpöydät, kaapit ja oma jääkaappi
Meidän keittiö, joka on pääasiassa meidän ja yhden nuoren pariskunnan käytössä. Tässä meidän rakennuksessa on lisäksi vielä kaksi muuta keittiötä ja Jeera 2:ssa on 4 keittiötä lisää.
Meidän huikea kuntosali
Ja tietty takapihan ”uima-allas” eli Inarijärvi.

Kyllähän tämä huone aikasen tyhjältä ja karulta vielä näyttää, kun minulla on mukanani ainoastaan pakolliset petivaatteet, peitto ja tyyny, viikon verraksi vaatteita sekä opiskelukamppeet. Tirppana kun tulee lauantaina ”muuttokuorman” kanssa. Eli eiköhän tästä vielä meille koti saada…

.

.

Inarijärven rannalla,

Maarit

.

Aikaisemmat postaukseni:

#2 Muutto Inariin edessä – Mitä mukaan?

#1 Elämänmuutos: Helsingin sykkeestä Inariin

.

Sinua mahdollisesti kiinnostavia artikkeleita saamelaisten asuntolaoloista ja -muistoista. Klikkaa otsikkoa ja pääset lukemaan artikkelin.

Äidinkielensä vuosikymmeniksi menettänyt Seija: ”Vasta viisikymppisenä päästin tuskan ulos sisältäni”

Ristenrauna Maggan perhettä nöyryytettiin kallonmittauksilla vielä 1960-luvulla – Saamelaiset toivovat totuuskomission tuovan julki menneisyyden vääryydet

Antti kävi saamelaisten asuntolakoulua

Lukusuositus Kukka Rannan ja Jaana Kannisen kirjalle Vastatuuleen

Kulttuuri Oma elämä Opiskelu Ajattelin tänään