En ole koskaan asunut solukämpässä tai muutenkaan useamman henkilön kimppakämpässä. Aina on  ollut oma koti, mutta nyt seuraavat 10 kuukautta tulemme asumaan asuntolassa. Asuntolan pienessä huoneessa yhdessä tirppanan kanssa. Ajatus pelottaa jo valmiiksi.

Ai, miten minä tänne päädyin? Taustoja voit lukea ensimmäisestä postauksestani: Elämänmuutos: Helsingin sykkeestä Inariin

Asuntolakoulut ennen

Asuntola-asumisesta minulla on ristiriitaiset tunteet. 1940-1970 -luvuilla meitä saamelaisia on suomalaistettu asuntolakouluissa. Kun saamelaislapset ovat pienenä aloittaneet koulupolkunsa ovat he joutuneet muuttamaan suomenkieliseen asuntolakouluun, jossa saamen puhuminen oli kiellettyä. Toiset asuivat asuntolakouluissa maanantaista perjantaihin ja pääsivät viikonlopuksi kotiin. Toiset asuivat siellä koko lukukauden päästen kotiin vain joulu- ja kesälomaksi.

Isäni on joutunut asuntolakouluun 1950-luvun alussa. Kouluun mennessä isäni äidinkieli oli koltansaame, eikä hän puhunut sanaakaan suomea. Asuntolakoulussa häntä odotti suomenkieliset ohjaajat ja opettajat sekä suomenkieliset oppikirjat. Hän oli niitä onnekkaita, jotka pääsivät viikonlopuksi kotiin. Isäni muistaa kertoa, että perjantaina kun taskun pohjalla oli 5 senttiä niin piti valita: mennäkkö bussilla kotia vai ostaakko tikkari ja kävellä 10 kilometriä.

Asuntolat nykyään

Esittelyssä Inarin asuntola Jeera

Onneksi aika on nykyään toisenlainen ja täällä Inarissa kuulee sujuvasti pohjoissaamea, inarinsaamea ja minun koltansaamea. Onhan tämä Inarin asuntola, Jeera nimeltään, iso kokonaisuus. Rakennuksia on 2 ja huoneita täällä on yhteensä 48 yhden hengen huonetta ja 8 kahden hengen huonetta.Asukkaiden ikähaarukka tänä lukuvuonna on 16 – 45 -vuotta. On täällä muuten ihan huiput asuntolaohjaajat Virpi, Minna ja Matti.

Miltä täällä sisällä näyttää?

Kyllähän tämä huone aikasen tyhjältä ja karulta vielä näyttää, kun minulla on mukanani ainoastaan pakolliset petivaatteet, peitto ja tyyny, viikon verraksi vaatteita sekä opiskelukamppeet. Tirppana kun tulee lauantaina ”muuttokuorman” kanssa. Eli eiköhän tästä vielä meille koti saada…

.

.

Inarijärven rannalla,

Maarit

.

Aikaisemmat postaukseni:

#2 Muutto Inariin edessä – Mitä mukaan?

#1 Elämänmuutos: Helsingin sykkeestä Inariin

.

Sinua mahdollisesti kiinnostavia artikkeleita saamelaisten asuntolaoloista ja -muistoista. Klikkaa otsikkoa ja pääset lukemaan artikkelin.

Äidinkielensä vuosikymmeniksi menettänyt Seija: ”Vasta viisikymppisenä päästin tuskan ulos sisältäni”

Ristenrauna Maggan perhettä nöyryytettiin kallonmittauksilla vielä 1960-luvulla – Saamelaiset toivovat totuuskomission tuovan julki menneisyyden vääryydet

Antti kävi saamelaisten asuntolakoulua

Lukusuositus Kukka Rannan ja Jaana Kannisen kirjalle Vastatuuleen