Helou helou! Tääl taas pitkästä aikaa. Ei oo oikeen ollu fiilistä kirjotella, ku on ollu aikas matalalentonen fiilis huonojen yöunien ja kaikemaailman ressin takia. Ja vaikka tää kitjottelu yleensä auttaa mua selkeyttään päätä niin nyt ei oo oikeen rahkeet riittäny tähänkään. Mutta nyt taas pitkästä aikaa aamukaffe kupposen äärel syttys pikkanen kipinä mun kirjailijasieluun 😀 Saa nähä kauanko tääki vaihe kestää joten pitää taas takoo ku rauta on kuumaa. Eli ennenkö hilpasen salille täs kohta niin riipasenpa pari hassuu riviä tännekin.

Mitään sen ihmeempää tarinaa ei taaskaan oo kerrottavana mut ihan omasta normiarjesta tää blogi oli tarkotuskin perustaa. Siispä asiaan. Ensinnäkin, tää on jo toinen kerta ku alotan kirjotteleen tänään koska sen lisäks että mun nettiyhteys temppuilee minkä ehtii niin pakitin vahingossa edelliselle sivulle kun kirjotus oli jo melkeen lopuillaan. Ja taas uuestaan! Meinas mennä hermo ja kirjotus fiilis laski ku härän häntä ku muuteskin tuntuu että takapakkia tulee kokoajan tekee mitä hyvänsä mut minähän en luovuta! Alotin kerran kirjottaan ni mä sit kans kirjotan! Joopa joo, ihan perus että tuun tänne uhoomaan ja valittamaan 😀 No tätä tää on, this is so me… Toinenki kämmi on jo mahduttanu ittensä mun aamuun. Nimittäin aamukaffet syliin! Raapustelin tossa jonkinäköstä reenimeikkiä naamalle ja tietysti kun piti yrittää siinä samalla juua kaffetta ni eiköhän sitä sitte valunu rinnuksillekin. No eipä se mitään. Tekevälle sattuu. Ja koska musta huumori on paremopaa ku pissa kakka jutut niin sanottakoot viel et toivottavasti pääsen sinne salille ilman et kirsikkan kakun päälle kaadun tuol ulkoo ja halkasen pääni 😀

Autokoulujuttujakin tarvis tänään jaksaa vääntää mut katotaan miten ehtii ja mikä on oma jaksaminen. Nykyään tuntuu että on vähän mentävä sen ehdoilla mihin tuntuu pystyvänsä eikä tehä väkisin. Ennen oon varmaan ollukkin sellanen et mennään läpi vaikka harmaan kiven ja tehään miljoona juttua asenteella pakko jaksaa ja on siihen vähän vissiin liittyny sitä näyttämistä muillekkin et mun kämppä on aina siisti ja oon aina meikattu ja laitettu jne mut enää ei jaksa pitää yllä mitään kulissia täydellisest naisesta ja täydellisest elämästä. Koska vaiks muille voiki valehella hyvinki uskottavasti ja näyttää vaan sen valosan puolen niin itelleen ei voi vaikka yrittäiskin. Eli oon vaihteeks rehellinen itelleni. Ompahan yks ressin aihe vähemmän.

Mitäs vielä… Eipä mulla tässä kohtaa tän kummempaa, katotaan jos päivittelisin viäl illemmalla jotakin. Nyt sinne salille etten taas istu koko päivää koneella ja jätä kaikkia honmia iltaan 😀 Ainiin, oon taas antibioottikuurilla, eihän siit viimesestä ookkaan ku kuukaus, runsas. Mut ei siitä sen enempää. Palaamisiin, toivottavasti teil on ollu kiva aamu 🙂