Hiipuvaa optimismia
Tänään itketti. Kävin ultrassa, ja siellä näkyi ainoastaan viisi follikkelia. Kaikki vasemmalla puolella. Oikea munasarja siis laiskottelee eikä halua tehdä mitään, vaikka hormoneita on pumpattu vatsanahkaan jo reilun viikon verran.
Miksi kehoni ei voi edes joskus toimia täydellisesti?
Lähes kymmenen vuotta elin siinä uskossa, että kehossani on kaikki hyvin ja voin olla raskaana minä päivänä tahansa. No okei, en nyt ole enää suunnilleen viiteen vuoteen elätellyt sellaisia toiveita. Olen todellakin tiedostanut sen, että hoidoissa lapsettomuudellemme voi löytyä joitain selittäviä tekijöitä, joita ei aikaisemmissa tutkimuksissa ole huomattu.
Onko tämä nyt se selittävä tekijä? En tiedä, en ymmärrä kunnolla näitä asioita. Sen tiedän, että kiertoni on suhteellisen säännöllinen ja ovuloin normaalisti. Lääkäri kyllä selitti jotakin solutason asioista, mutta lopputulos taisi olla se, ettei voida tarkasti tietää, miksi follikkeleja ei ole enempää. Tämä on toki ensimmäinen hoito meillä, joten ehkä mahdollisella seuraavalla kerralla lähdetään isommilla lääkemäärillä liikkeelle.
Toivon tietenkin edelleen, ettei mitään uutta hoitokierrosta tarvittaisi. Että raskautuisin tältä kerralta. Mutta optimismini alkaa hiukan jo hiipua. Olen oikeasti ollut aina luonteeltani hiukan pessimistinen. Nyt olen kuitenkin yrittänyt kaivaa kaiken optimismini esiin ja menin tänäänkin ultraan luottaen siihen, että munasarjani ovat työskennelleet ahkerasti ja aikaansaaneet monta sopivan kokoista follikkelia.
Turhaa. Positiivisella ajattelulla ei ainakaan näytä olevan mitään vaikutusta. Tuntuu kuin optimistinen minäni olisi jälleen potkaistu kumoon. Siitäs sait. Mitäs menit turhia toivomaan, ei se mitään auta.
Itkin muutaman kyyneleen. Nyt muutaman tunnin päästä tuntuu jo taas siltä, että en halua luovuttaa. Punktio on sovittu ensi viikon tiistaille. Haluan uskoa, että pääsemme siihen.
Matkassa on nimittäin vielä yksi mutta. Mieheni on altistunut koronalle, ja nyt sitten odottelemme saammeko tämän ihanan viruksen meillekin. Hoidot keskeytyisivät siihen. Että kiitos vain, siinä sitä sitten oltaisiin, 500 eurolla pistetty lääkkeitä sisuksiin ja ihan turhan takia.
Voisiko joskus joku mennä hyvin?