Joulu kahdestaan

Ensimmäistä kertaa ikinä olimme joulun kahdestaan. Mökillä, erämaan hiljaisuudessa. Yhtään ihmistä emme tavanneet koko jouluna.

Tähän asti olemme viettäneet joulun aina jommankumman lapsuudenkodissa. Välillä olemme heitelleet ilmaan ajatusta, että joskus sitten lähdemme jonnekin mökille ihan kahdestaan. Viime vuoden aikana aloin ajattelemaan asiaa aktiivisemmin. Milloin tulisi se joskus? Miksi se ei voisi tulla tänä vuonna?

Vauhtia ajatuksilleni laittoi tieto lapsettomuushoidoista. Vaikka ajatus kuulostaa hyvin utopistiselta, on kuitenkin pieni mahdollisuus, että vuoden 2022 jouluna meitä on kolme.  Sitten emme enää koskaan voisi viettää joulua ihan kahdestaan. Tai emme ainakaan todella pitkään aikaan.

Lisäpontta mökkijoululle antoi se, että tänä vuonna meillä olisi ollut vuoro mennä mieheni vanhempien luokse jouluksi. Etukäteen oli tieto, että sinne on mahdollisesti tulossa useitakin hänen sisaruksiaan lapsineen. Ajatus hälinän täyttämästä joulusta alkoi tuntua uuvuttavalta. Erityisesti siksi, että molemmilla oli tiedossa tiivis ja kiireinen syksy, jonka jälkeen rauhoittuminen olisi paikallaan. Sen sijaan haave rauhallisesta, kahdenkeskisestä joulusta alkoi kuulostaa entistä houkuttelevammalta. Niin sitten päädyimme varaamaan itsellemme mökin jouluksi.

Vaikka olimme etukäteen innoissamme kahdenkeskisestä joulusta, tuntui ajatus ajoittain silti hiukan pelottavaltakin. Pääsisimmekö joulun tunnelmaan kahdestaan? Vietämme muutenkin todella paljon aikaa kahdestaan, joten alkaisimmeko kaivata muita ihmisiä?

Loppujen lopuksi huolet olivat kuitenkin turhia! Meillä oli juuri niin ihana joulu kuin olin etukäteen haaveillutkin. Jouluaattona hiihtelimme läheisen vaaran päälle ja kuuntelimme joulurauhan julistuksen puhelimelta kuusen suojassa istuen. Ympärillämme oli vain lumiset maisemat ja koskematon luonto.

Parasta oli se, että kaikesta saimme päättää ihan itse. Ei kompromisseja muiden joulunviettäjien kanssa aikatauluista, ruoista tai pelattavista peleistä. Jouluumme kuului muun muassa joulusauna kynttilänvalossa, sohvalla loikoilua, lautapelien pelaamista, lukemista ja suklaan syöntiä. Aika perinteistä ohjelmaa siis, mutta se sopi meille.

Tunsin onnellisuutta siitä, että meidän on niin hyvä olla kaksin.

Vaikka en panisi pahakseni, jos utopistinen haaveeni kävisi toteen ja ensi jouluna meitä olisi jo kolme.

perhe parisuhde oma-elama
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *