Odotuksen odottamista

Viime maanantaina alkoi vihdoin uusi kierto. Olin odottanut sitä kuin kuuta nousevaa, sillä muutaman viikon takaisen polyyppien poiston jälkeen sain ohjeeksi soittaa lisääntymislääketieteen polille heti, kun uusi kierto alkaa, jotta voidaan alkaa laskeskelemaan IVF-hoitojen aikatauluja.

Jonotusta ja odotusta. Sitähän tämä hoitoihin pääsy näyttää olevan.

Helmikuussa olisi kuitenkin näillä näkymin meidän vuoromme aloittaa hoidot. Sinne on siis vielä noin neljä kuukautta. Nyt tuntuu, että odotusta on vielä pitkästi, mutta tiedän, että aika kuluu nopeasti. Nyt ollaan jo lokakuussa, eikä tästä mene enää pitkästi, kun joulu jo kolkuttelee ovella. Sitten on enää pieni hetki, ja päästään jo oikeasti toivomaan ja jännittämään.

Oikeastaan olin ihan tyytyväinen, että hoidot menevät ensi vuoden puolelle, sillä tämä syksy on niin minulla kuin miehellänikin todella tiivis. Paljon töitä ja opiskelua, pitkiä päiviä ja kiirettä. Kevät taas on meillä molemmilla hiukan rennompi, joten pystymme ehkä hiukan paremmin järjestelemään aikataulut hoitojen kanssa.

Eniten stressaankin hoidoissa sitä, miten aikataulut saa järjestymään. Työni pystyn järjestelemään hyvin aikataulujeni mukaisesti, mutta minulla on vielä myös opinnot kesken, ja niiden suhteen ei aikataulujen järjestely ole välttämättä aina ihan helppoa. Graduseminaareissa on pakollinen läsnäolo, ja jos niistä joutuu olemaan pois, viivästyy pahimmillaan valmistuminen. Lisäksi poissaolot voivat haitata myös toisten opiskelijoiden opintoja.

No, ehkä kaikki järjestyy. Näitä on kai turha murehtia vielä tässä vaiheessa. Jos vain luottaisi siihen, että kaikki menee hyvin.

Tällä hetkellä fiilikset tulevien hoitojen suhteen ovat melko rauhalliset. Nyt kun tiedän, milloin hoidot alkavat, pystyn paremmin ajattelemaan, että niiden aika on sitten ja niitä ei nyt vielä tarvitse miettiä. Tuntuu hyvältä, että pystyn ajattelemaan näin, sillä tänä syksynä lapsettomuus on pyörinyt todella vahvasti mielessä. On kai luonnollista, että tulevat hoidot mietityttävät, mutta haluaisin kuitenkin, että pystyisin nyt keskittymään tähän, mitä on, ja nauttimaan elämästä tässä ja nyt.

Sillä elämä on hyvää. Meidän on hyvä olla kahdestaan, vaikka niin kovasti toivommekin sitä pientä ihmettä perheeseemme.