Pois pois, polyypit

Viime toukokuun lopulla kävimme lapsettomuushoitojen suunnittelukäynnillä. Tämä ei ollut meille ensimmäinen kerta, sillä pitkän lapsettomuustaipaleemme aikana olemme jo kerenneet yhdesti aloittaa hoidot, jotka tosin omien toiveidemme ja silloisen elämäntilanteemme vuoksi jätettiin kesken kahden inseminaation jälkeen.

Diagnoosina meillä on selittämätön lapsettomuus, joten viime toukokuussa sairaalaan astellessamme oletuksena oli, että tälläkään kertaa mitään erityistä ei tutkimuksista löytyisi. Pieni pelko kuitenkin kuiskutteli takaraivossa, sillä minulla on aikoinaan mietitty PCO-tyyppisiä munasarjoja suuren munarakkulamäärän vuoksi. Mitään muita PCOS:ään viittaavia oireita ei kuitenkaan ole, ja kuukautiskiertonikin on suhteellisen säännöllinen, joten PCOS-diagnoosia ei ole koskaan kuitenkaan tehty.

No, PCOS-diagnoosia en edelleenkään saanut, eikä sitä minulla enää edes epäillä. Munarakkuloita kyllä on paljon, mutta niiden määrä ei kuitenkaan ylitä PCOS:n diagnosoimiseen tarvittavaa määrää.

Sen sijaan kohdustani löytyi polyyppeja. Polyyppi on siis kohdun limakalvon hyvälaatuinen kasvain, eräänlainen limakalvon pullistuma toisin sanoen.  Polyypit ovat hyvin yleisiä eikä niitä automaattisesti poisteta. Raskautuessa on kuitenkin riski, että polyypit haittaavat alkion kiinnittymistä ja aiheuttavat keskenmenoja. Kaikki tällaiset riskit halutaan tietenkin lapsettomuushoitoihin lähtiessä minimoida.

Seuraava etappi ennen lapsettomuushoitoihin pääsyä oli siis polyyppien poisto. Muutama viikko sitten tämä operaatio minulle tehtiin. Ennen poistoa yritin tietenkin kuumeisesti googlailla, millaisia kokemuksia polyyppien poistossa käyneiltä löytyy. Harmittavan vähän löytyi tietoa, ehkä siksi, että operaatio on kuitenkin suhteellisen pieni. Ajattelin kuitenkin, että joku muukin saattaa ehkä joskus tulevaisuudessa kaivata kokemuksia tästä operaatiosta, joten tässä tulee minun kokemukseni, olkaapa hyvät!

Aluksi kutsukirje aiheutti hieman päänvaivaa. Voit tulla omalla autolla halutessasi kutsukirjeessä sanottiin. Selvä, entä pyörällä? Sairaalaan on minulla matkaa alle viisi kilometriä, ja pyörä olisi nopein ja helpoin vaihtoehto. Puntaroin asiaa mielessäni muutaman sekunnin ja päätin, että pyöräily onnistuu kyllä. Operaation jälkeen ei tule edes sairauslomaa, joten tuskin olisin kovin kipeänä sieltä lähtiessäni. Mieheni yritti ehdottaa, josko menisin bussilla. Turhaan. Kun olin päättänyt mennä pyörällä, niin minähän menisin.

Niinpä siis hyppäsin pyörän selkään operaatioaamuna ja viiletin sairaalalle. Pari tuntia ennen tätä olin ottanut ohjeiden mukaisesti 1 g Para-Tabsia ja 800 mg Ibumaxia. Kipulääkkeiden ottaminen on tärkeää, sillä kipujen lievittämisen lisäksi niillä pyritään lieventämään kohdun supistelua operaation aikana.

Sairaalan odotusaulassa en kerennyt pitkään odotella, kun vuoronumeroni jo kilahti aulan näyttöön. Käytävälle minua vastaan tuli kätilö, joka kyseli, haittaako jos operaatiossa on opiskelijoita mukana. Vastasin, ettei haittaa. Olen tottunut siihen, että vastaanottokäynneillä on usein useammat silmät seuraamassa. Hiukan huoneen väkimäärä kuitenkin yllätti. Kätilön ohjatessa minut huoneeseen oli vastassa heti erikoistuva lääkäri, joka esitteli itsensä ja kertoi suorittavansa operaation. Hänen vierellään oli toinen nainen, joka ymmärtääkseni oli myös lääkäri, ja kertoi olevansa ottamassa oppia. Seuraavaksi esittäytyi terveydenhoitajaopiskelija, joka operaation aikana avusti lääkäriä. Lisäksi huoneessa oli kaksi lääkärikandia ja vielä joku nainen, jonka tehtävänkuva jäi minulle epäselväksi. Tässä vaiheessa huoneessa oli siis seitsemän ihmistä minun lisäkseni. 

Erikoistuva lääkäri oli ihana. Hän selitti alusta alkaen perusteellisesti, mitä hän tulee tekemään. Koko operaation ajan hän kertoi, mitä milloinkin tapahtuu, ja varoitteli aina, jos tulossa oli mahdollisesti kipua tuottava toimenpide, kuten puudutus alussa. Puudutus siis laitettiin ihan aluksi, ja sen jälkeen lääkäri lähti viemään välineitä sisääni. Pientä kipua tuntui tässä vaiheessa, mutta se oli vielä siedettävissä. Terveydenhoitajaopiskelija oli koko ajan vieressäni lääkäriä avustaessaan, ja hän oli aivan ihanan empaattinen ja tsemppaava. Hyvin menee! Osaat tosi hienosti rentoutua! 

Alun jälkeen alkoi kuitenkin tulla mutkia matkaan. Tai kirjaimellisesti ottaen yksi erittäin tiukka mutka. Reitti kohtuun ei nimittäin ollutkaan viivasuora valtatie, vaan se sisälsi yhden tiukan kurvin, josta välineet eivät tahtoneet taipua sisään. Kätilö riensi hakemaan toista välinettä, ehkä pienempää, josko se paremmin  menisi. Minä keskityin hengittelemään. Ei nimittäin tuntunut kivalta tässä vaiheessa, vaikka puudutteen olisi kai pitänyt kipuja lievittää.

No, ei auttanut pienempi välinekään. Tarvittiin lisää apuja. Seuraavaksi kätilö otti puhelimen esiin ja pirautti konsultoivalle lääkärille. Lisää poppoota huoneeseen siis. Konsultoiva yritti aluksi sanallisesti ohjeistaa Erikoistuvaa, mutta mutka taisi olla liian tiukka . Siinä vaiheessa Konsultoiva hyppäsi puikkoihin ja lähti yrittämään itse. Vääntelyä, kääntelyä, venyttämistä ja painelua. Siltä se tuntui. Kipeältä. Taas yritin hengitellä ja sulkea kivun pois mielestäni.

Lopulta kai välineet saatiin sujahtamaan kohtuun, ja päästiin vihdoin itse operaatioon. Polyyppien poistohan ei sinänsä käy kipeää, sillä polyypeissa ei ole tuntoa. Kohtu ei kuitenkaan tykännyt siitä, että sinne puskettiin kaikkea ylimääräistä ja alkoi supistelemaan voimakkaasti. Juuri tätä ibuprofeiinin olisi pitänyt estää, ja ehkä se sitä osittain estikin. Äskeiset kivut ja lisäksi kohdun supistelu alkoivat kuitenkin olla minulle liikaa. Tunsin, kuinka päässäni alkoi humista ja äänet meinasivat puuroutua. Mietin, onko ihmisen mahdollista pyörtyä, jos makaa jo valmiiksi jalat kohti kattoa. Joku huoneessa olijoista huomasikin, että nyt alkaa potilas voida huonosti, ja kehotti terveydenhoitajaa jututtamaan minua. Taas sain tsemppaavia sanoja ja rauhoittavan käden olkapäälleni. Kosketus tuntui tässä tilanteessa todella hyvältä.

Polyypit saatiin vihdoin pois, mutta operaatio ei ollut vielä ohi. Kohtu ei nimittäin näyttänytkään ihan siltä, miltä sen pitäisi näyttää. Rakennepoikkeama. Sellainen sieltä sitten löytyi. Ei varsinaisesti mitään vakavaa raskautumista haittaavaa, mutta poikkeavaa kuitenkin. Niinpä kätilö otti taas puhelimen käteensä ja rimpautti lapsettomuuslääkärille, joka kiiruhti paikalle. Tässä vaiheessa kohtuani tarkasteli ultralta siis yhteensä yhdeksän silmäparia. Huh, kylläpä oli kohtuni mielenkiintoinen tapaus. 

Lapsettomuuslääkäri kävi siis vain tarkastamassa tilanteen, jotta on kartalla rakennepoikkeamasta sitten, kun IVF-hoitoihin lähdetään. Rakennepoikkeama kun voi altistaa keskenmenoille. Muutaman sanan ehdin lapsettomuuslääkärinkin kanssa vaihtaa, ja jälleen saan sanoa, että tässäkin oli kerrassaan ihana lääkäri. Ei voi muuta sanoa kuin, että naistentautien poli ja lisääntymislääketieteen yksikkö taitavat olla täynnä mitä lempeintä ja empaattisinta henkilökuntaa!

Kun kohtu oli lopulta läpikotaisin tutkittu, saatiin operaatio vihdoin loppuun. Huh, mikä helpotus, kun pääsin vihdoin nousemaan ylös. Hiukan oli hutera olo edelleen, joten käsikynkkää kätilön kanssa mentiin vaatteita pukemaan. Erikoistuva tuli vielä selostamaan kohdun rakennepoikkeamaa tarkemmin, mutta olo oli vielä sen verran tokkurainen, että keskittymiseni meni lähinnä pystyssä pysymiseen. Itse asiassa jouduinkin pyytämään tuolia kesken lääkärin selostuksen, sillä huono olo oli vähän jäänyt päälle ja kohtu supisteli edelleen kipeästi.

Lopuksi kätilö talutti minut vielä käytävään sängylle levähtämään ja toi samalla juotavaa. Ehkä kymmenisen minuuttia pötköttelin sängyllä, kunnes alkoi tuntua siltä, että olin valmis lähtemään. Ja hei, ihan ongelmitta pyöräilin kotiin, vaikka mies viestittelikin töistä, että tilaa vaikka taksi kotiin. :D

Operaation jälkeen tuli vuotoa vielä parina päivänä, mutta muuten ei kipuja enää ollut. Periaatteessa operaatio oli siis melko pieni, ja luulenpa, että ilman mutkaista reittiä se olisi ollut aika lailla kivutonkin. Minun kohdallani kipuja oli kuitenkin hiukan enemmän, mutta nyt se on ohi. Nyt hengähdetään hiukan ja odotellaan ensi vuonna alkavia IVF-hoitoja.