Vertaistuen tarve

Miksi aloin kirjoittamaan blogia?

Siksi, että tarvitsen paikan, johon saan purkaa ajatuksiani. Anonyymi blogi on alusta, jonne voin vapaasti kuvata tunteitani ilman, että minun tarvitsee miettiä, miten vastaanottaja tähän suhtautuu. Minulla on toki ihania ystäviä ja muita läheisiä, joille  jaan ajatuksiani, ja pitkään ajattelinkin, että se riittää.

Läheisille puhuminen ei ole kuitenkaan aina ihan helppoa. Joillekin puhumista arastelen, koska en tiedä, millaisia kommentteja saan vastaan. Ehkä olen joskus loukkaantunut jostakin ja tullut sittemmin hiukan varovaiseksi tiettyjen henkilöiden suhteen. Jos kerron omista kokemuksistani ja tunteistani lapettomuuteen liittyen, en halua kuulla neuvoja ja ohjeita. Varsinkaan ihmisiltä, joilla ei ole lapsettomuudesta mitään kokemusta. Haluan vain, että joku kuuntelee minua ja osoittaa sillä tukensa.

Joillekin taas en pysty täysin suodattamatta kertomaan kaikkea, sillä pelkään kuormittavani heitä liikaa. Tiedän varsin hyvin, ettei ole minun tehtäväni suojella muita ihmisiä liialta kuormittumiselta, vaan nämä ihmiset osaisivat ehkä itsekin suojella itseään. Toimin silti niin. Kerron jotakin, pääpiirteittäin, mutta yritän pitää yllä koko ajan positiivista kulissia, jottei toinen ihminen vain menettäisi yöuniaan minun murheideni takia.

Sitten on niitä ihmisiä, joille kertomista välttelen, koska en voi tietää, milloin ja missä tilanteessa he yhtäkkiä ottavat asian esiin. Olemme mieheni kanssa päättäneet, että haluamme puhua lapsettomuudesta ja hoidoista avoimesti, mutta se ei tarkoita sitä, että haluamme jakaa kaiken tästä asiasta kenelle tahansa ja milloin vain Jos olen puhunut asiasta yhdelle perheenjäsenelleni, se ei tarkoita sitä, että olen valmis siihen, että hän yhtäkkiä ottaa asian puheeksi koko perheen ollessa paikalla. Ihan näin ei ole kyllä koskaan tapahtunut, mutta joidenkin ihmisten kohdalla epäilen, että tämä voisi olla hyvin mahdollista.

Onneksi minulla on niitäkin ystäviä, joista tiedän, että heille puhuessani saan varmasti myötätuntoisen ja empaattisen kohtaamisen. Saan välittäviä sanoja, ehkä halauksenkin. Heille puhuminen on helppoa. Heille haluan jakaa tätä matkaamme. En odota, että he kysyvät, vaan laitan viestiä silloin, kun siltä tuntuu, ja tiedän saavani tukea.

Suurin osa ystävistäni on kuitenkin perheellisiä, eikä lapsettomuus ole koskaan ollut osa heidän elämäänsä. Siksi tuntuu joskus väsyttävältä selittää, mitä tarkoittaa aukiolotutkimus, inseminaatio tai IVF-hoito. Haluaisin, että voisin vain kertoa tästä kaikesta ja minua ymmärrettäisiin. Tietenkin tämä on liikaa vaadittu ystäviltäni, ja siksi selitän kaikki termit kärsivällisesti kerta toisensa perään.

Tässä kohtaa astuu kuvioon kuitenkin blogi. Sen lisäksi, että saan jatkossa purkaa tänne blogiini kaikki ajatukseni ja tunteeni lapsettomuudesta ja lapsettomuushoidoista, toivon tavoittavani myös muita lapsettomia ihmisiä. Toivon, että tämän blogini kautta saisin mahdollisesti vertaistukea ja kokemuksia lapsettomuudesta. Jos siis haluat jakaa kokemuksiasi kommentteihin, olen suuresti kiitollinen!

Meidän tiemme lapsettomushoidoissa jatkuu seuraavaksi IVF-hoitoihin. Jonot sinne ovat kuitenkin ainakin muutaman kuukauden pituiset, joten tässä välillä tulen päivittelemään muuta lapsettomuuteen liittyvää.