Eilen mies käyttäytyi omituisen mukavasti, siivoili ja teki ruokaa. Silti jaksoi kuitenkin tiuskia. Kaikki mitä hän tekee, saa nykyään minut epäilemään hänen tarkoitusperiään. Ei ehkä reilua miestä kohtaan, mutta en voi sille mitään.

Vaikeintahan tässä on se, että vaikka mies on aivan selkeästi alkoholisti, hän pystyy yhä hillitsemään juomistaan töidensä vuoksi, eivätkä ulkopuoliset aina ymmärrä. Mieshän on selvä aina viikolla.

Viikonloput ovat niitä pahimpia. Toisaalta viikonloppuisin minulla on sentään jonkinlainen käsitys, kaava, jota miehen humala noudattaa – iloinen hiprakka, villi nousuhumala, ylivilkasta touhottamista, laskuhumala, itkua ja hammastenkiristystä, riita jostain päivänselvästä asiasta, sekavuutta, aggressiivisuutta, sammuminen, unta pitkälle seuraavaan iltapäivään, krapula.

Viikolla miehen mielialat vaihtelevat ihan laidasta laitaan. Eilenkin suuttui, kun pyysin, ettei laittaisi ruokaan jotakin, mistä en lainkaan pidä. Kiukuttelee todella aggressiivisesti kotitöiden tekemisestä ja huutaa ja riehuu, kun lemmikkini tekee jotakin väärin. Kun minä teen miehen mielestä jotakin väärin, myös minä saan osani.

En vain osaa enää luottaa häneen. En tiedä osaanko ylipäätään enää luottaa ihmisiin. Miten sitä voi enää luottaa keneenkään, kun se ihminen, joka on luvannut rakastaa sinua ikuisesti, tekee sinulle jotakin tuollaista?

Naomi

Voi kuinka mä jo kaipaankaan takaisin etelään. Mä olen jo ryhtynyt luomaan suunnitelmaa, jonka avulla pääsen pakenemaan täältä. Nyt alkuun ihan ranskalaisilla viivoilla, eräänlainen muistilista, mutta myöhemmin varmaan saan tätä vielä tarkennettua.

Voihan se tuntua typerältä, että joku tällaisessa tilanteessa ryhtyisi kirjoittamaan listoja, mutta se on ollut minun coping-keinoni aivan lapsesta lähtien. Kun saan jäsenneltyä ajatukseni tekstiksi, pystyn paremmin myös toimimaan siten kuin ajattelen. Eikä varmaan tuo akateeminen koulutus ole ainakaan vähentänyt tuota analysoinnin tarvettani. Tätä blogiani voisi ehkä pitää eräänlaisena virtuaalipäiväkirjana, kun paperiversiota en enää uskalla kirjoittaa.

Tässä nyt siis alustavaa listaa:

• selvitä siirto koulusta toiseen
• hanki uusi työpaikka
• hanki uusi asunto
• suunnittele, mitä pakkaat mukaan, mitä jätät taaksesi
• sovi, kuka hakee sinut ja tavarasi
• säästä pesämunaa tulevaisuuttasi varten, tarvitset sitä vielä
• ota selvää kuinka pääset erkanemaan vanhasta asunnostasi
• hoida lemmikkisi edeltä turvaan
• pidä asiat pienen piirin tiedossa
• hanki parempi ja turvallisempi auto
• muista muuttoon liittyvät käytännön asiat, sähkösopimus, vakuutus, osoitteenmuutos, jne.

Olen myös harkinnut sitä, että aina etelässä sukuloidessani salakuljettaisin omaisuuttani (vaatteita, valokuvat, pieniä esineitä jne.) mukanani, koska mieheni harvoin katsoo laukkuihini. Tämä ajatus vaatii vielä hieman kehittelyä, mutta näin saattaisin saada kaikki tavarani yhdellä pakettiautolla etelään. Tiedän jo, kuka säilyttäisi tavaroitani.

Olen myös jo pyöritellyt päässäni listoja asioista, joita teen sitten, kun olen taas vapaa. Mutta niistä sitten myöhemmin.

Naomi.