Eilen mies käyttäytyi omituisen mukavasti, siivoili ja teki ruokaa. Silti jaksoi kuitenkin tiuskia. Kaikki mitä hän tekee, saa nykyään minut epäilemään hänen tarkoitusperiään. Ei ehkä reilua miestä kohtaan, mutta en voi sille mitään.

Vaikeintahan tässä on se, että vaikka mies on aivan selkeästi alkoholisti, hän pystyy yhä hillitsemään juomistaan töidensä vuoksi, eivätkä ulkopuoliset aina ymmärrä. Mieshän on selvä aina viikolla.

Viikonloput ovat niitä pahimpia. Toisaalta viikonloppuisin minulla on sentään jonkinlainen käsitys, kaava, jota miehen humala noudattaa – iloinen hiprakka, villi nousuhumala, ylivilkasta touhottamista, laskuhumala, itkua ja hammastenkiristystä, riita jostain päivänselvästä asiasta, sekavuutta, aggressiivisuutta, sammuminen, unta pitkälle seuraavaan iltapäivään, krapula.

Viikolla miehen mielialat vaihtelevat ihan laidasta laitaan. Eilenkin suuttui, kun pyysin, ettei laittaisi ruokaan jotakin, mistä en lainkaan pidä. Kiukuttelee todella aggressiivisesti kotitöiden tekemisestä ja huutaa ja riehuu, kun lemmikkini tekee jotakin väärin. Kun minä teen miehen mielestä jotakin väärin, myös minä saan osani.

En vain osaa enää luottaa häneen. En tiedä osaanko ylipäätään enää luottaa ihmisiin. Miten sitä voi enää luottaa keneenkään, kun se ihminen, joka on luvannut rakastaa sinua ikuisesti, tekee sinulle jotakin tuollaista?

Naomi