Laihdutuksen aloituskuva -epäonnistumisen pelosta huolimatta

Laihduttamisessa yksi vaikeimmista asioista on mulle se, että toisaalta siitä haluaisi mainita kavereille ja varsinkin läheisille, koska aihe pyörii mielessä ja siitä saattaa olla alkuun ihan innostunutkin, mutta sitten taas toisaalta on suuri riski, että toinen sanoo jotain väärää. Esimerkiksi viime viikolla kun tekstasin poikaystävälle olevani salilla, hän tekstasi, että hienoa, äkkiä se kroppa muuttuu. Ja mä tietysti jo ehdin närkästyä, että millaiseksi sen nyt pitää sitten muuttua. Mies kuulemma tarkoitti, että voimat kasvaa äkkiä. Pah. Ja lauantaina kun laitoin someen kuvan, että uusi sali on tosi hieno, yksi kaveri, ei edes kovin läheinen, lähetti heti viestiä, että hän tuntee mahtavan personal trainerin. Sanoin, ettei se ole mun juttu, mutta kaveri hehkutti, että siltä saa myös ruokavalion yms niin saa tuloksia. Mitä tuloksia? En ollut edes maininnut, että haluaisin jotain TULOKSIA. Tuossakin oli totta kai vilpittömästi hyvä tarkoitus taustalla, mutta välillä ahdistaa kun yrittää aloittaa ihan nollasta ja rennosti, niin heti tsempataan tyyliin ”No niin, siitä se lähtee, vuoden päästä sitten maraton”. Mikä vie heti sen rentouden ja nykyisestä tilanteesta iloitsemisen pois. Ja varsinkin laihdutukseen liittyvät kommentit on tosi vaarallisia, vaikka ei kai se vika ole niinkään sanojassa vaan vastaanottajassa. Mutta monilla meistä on sen kanssa sellaista taustaa, että on erittäin vaikea suhtautua neutraalisti. Tulee heti mieleen yksi eeppinen riita kun eksä erehtyi sanomaan naureskellen kun oltiin vasta tutustuttu, että miksi ylipainoiset ei vaan lakkaa syömästä jäätelöä. Hän ei siis laskenut mua silloin ylipainoiseksi, vaikka kai mä vähän jo olin (nyt olisin kyllä ikionnellinen tuosta painosta). (Yhden miehen kanssa lopetin kerran tapailun kokonaan, kun hän sanoi naureskellen alkoholisteista, että menis vaan dr. Phil -show’hun. Ihmiset ei yleensäkään tajua niitä asioita ja ongelmia, jotka ei heitä itseään kosketa, mutta uusien tuttavien kanssa kannattaisi tietysti olla hieman varovainen mille naureskelee, koska munkin äiti oli just tuolloin katkaisuhoidossa, eikä oikein naurattanut.) 

 Suhteet ovat vaikeita, kaikki ihmissuhteet. Mulla oli sikäli kylläkin rauhallinen viikonloppu, että vietin 48 tuntia yksin kotona, ei paljon tarvinut ihmisten kanssa sanojaan sovitella. Mietin ja haudoin kyllä kaikenlaista.

Mutta aiheeseen liittyen: Kävin lauantaina salilla ja sunnuntaina koirien kanssa ihan kunnon lenkillä. Liikunta maistuu nyt, siitä aion todella ottaa ilon irti niin kauan kuin sitä kestää. Myös syömiset meni ihan ok ja merkkailin kaiken kiltisti FatSecret -aplikaatioon, jota päätin nyt käyttää. Jos syö päivällä järkevästi, niin mahtuu viikonloppuun vähän herkkuakin, tosin aika vähän. Mä en kyllä muutenkaan mielestäni mässytä mitenkään ylenmäärin, mutta kaloreiden puolesta tietysti muodostaa äkkiä ongelmia, jos syö vähän ekstraa, herkuttelee vähän ekstraa ja juo vielä ylimääräisiä kaloreita limsan tai alkoholin muodossa. Kumpaakaan en juo arkisin, mutta just viikonloppuisin saatan litkiä muutamia lasillisia noitakin. 

Painokin onneksi laskeutui sieltä yläennätyksistä, vaikka eihän tässä nyt toki sinänsä ole vielä laihtumaan ehtinyt. Mun paino on muuten nykyään outo siinä mielessä, että se on aina suht samassa. Joskus ennen kävi niin, että kun mässytyskauden jälkeen aloitti laihdutuksen, lähti heti reilummin nesteitä, ja samoin menkat saattoi hetkellisesti nostaa painoa parikin kiloa. Nykyään mun paino on aina samassa kilon haarukassa. 

Otin myös ns. aloituskuvan. Kauhea kynnys laittaa se tänne. Ei siksi, että yrittäisin olla millään tavalla anonyymi tai salata muista syistä ulkonäköäni (se olisikin typerää kun kuitenkin liikun joka päivä ulkona julkisilla paikoilla), vaan siksi, että se jotenkin tuo tosi konkreettiseksi sen, että haluan nyt laihtua. Ja jos epäonnistun, niin sen konkreettisempi sitten siitä epäonnistumisestakin tulee. Mutta… Ehkä kuitenkin vaan yritän painaa rohkeasti tuulta päin. 

Kuvan laatu on vieläkin mitä sattuu, en kerta kaikkiaan jaksanut siivota edes taustalla lojuvaa villasukkaa piiloon, mutta näillä mennään. Tämä on siis lähtötilanne. Pakko sanoa, että vaikka painoa on se 30 kiloa liikaa, niin en mielestäni näytä mitenkään kamalalta näin katsottuna. (Tosin se onkin sitten asia erikseen kun joku muu on ottanut susta kuvan ja näkee itsensä lösöttämässä jossain vitun rantatuolissa aivan järkyttävän hirveän näköisenä). Mulla on sellainen ruumiinrakenne, että paino kasautuu varsinkin alakroppaan ja mun paksuihin jalkoihin en ole ikinä ollut tyytyväinen. Eniten ehkä itseäni häiritsee niiden lisäksi maha, joka on nyt ilmestynyt kuvioihin. Sitä paitsi jalkaläskihän ei ole sillä tavalla epäterveellistä, mutta napaläski taas tuppaa olemaan. Sitä siis yritetään nyt pudottaa. Jalat sitten on mitä on, vaikka jos enemmän laihtuu (tai lihoo) niin näkyyhän se toki niissäkin.