Ensimmäinen viikko, ensimmäinen pudotettu kilo
Ensimmäinen viikko takana, -1,1 kiloa. Olispa tää aina näin jouhevaa. Tiedän kyllä todellakin, ettei ole. Mutta sinänsä tosi hyvin on edetty jo tämä huiman pitkä aika. 😀 Tuntuu, että mulla on motivaatio ollut nyt korkealla ja varsinkin liikunnan harrastaminen on innostanut. Se taas on tuonut muutenkin energisemmän olon, mikä on tosi positiivista. Nyt vaan oikeastaan pelkään eniten sitä, että miten tässä käy KUN tulee joku seuraava poikkeama, joko ns. repsahdus, tai enemmän tai vähemmän suunniteltu karkaus ruodusta. Esimerkiksi ensi viikolla olen menossa yhtenä päivänä ravintolaan, ja vaikka mulla olisi mahdollisuus tehdä siellä joku järkevämpikin valinta (en tiedä edes onko, menen sellaiseen tilaisuuteen) niin todennäköisesti se ei sovi laihdutuskaloreihin kuitenkaan. Mutta yksittäinen päivä siis ei missään nimessä haittaa, mulla vaan on monesti ollut ongelma, että en meinaa enää sen päivän jälkeen päästä ruotuun sitten ollenkaan. Mutta ehkä mun ei nyt kannata surra sitä tässä etukäteen. Jotenkin typerää sekin, että koko ajan miettii, että on vaikeeta ja suurin osa ei onnistu jne kun aina kuitenkin joku onnistuu. Miksen se joku olisi tällä kertaa minä.
Muutamia huomioita kuitenkin viikon varrelta:
– Teen välillä typeriä valintoja semi-tietoisesti. Esim. kassalla kun on jotain karkkia, otan, vaikka tiedän, ettei sitä kannata nyt ostaa. Ok, jälleen kerran joku laku-patukka ei maata kaada ja mahtuu kaloreihinkin, mutta samalla se on hölmö teko napata se, koska sen mielihalun vastustaminen vaatii about kymmenen sekunnin skarppausta siinä, ja sitten tilanne on ohi. Jos sen kuitenkin ostaa, niin seurauksena on vaan se, että kotona sitten kiertelee sitä kuin kissa kuumaa puuroa ja syö tietenkin lopulta.
-Liikuntaan mun pitäisi oppia suhtautumaan vapaa-aikana. Tämä on ehkä just Se Juttu. Mulle liikunta on ollut aina vaan yksi työtehtävä lisää ja vituttaa aivan äärettömästi kun sen parissa vierähtää muutenkin niin lyhyestä arki-illasta kuitenkin suht suuri osuus, jos kunnolla lähtee harrastamaan. Sitten kun käy vielä kaupassa ja laittaa ruokaa, niin ei jää paljonkaan aikaa ”rentoutua” ja ”nollata” eli esimerkiksi katsoa telkkaria. Ei tietysti haittaa mitään, jos yksi ilta viikossa pitää ”uhrata” liikunnalle, mutta entäs viisi. Nyt olen yrittänyt löytää erilaista otetta asiaan ja nähdä sen vapaaehtoisena vapaa-aikana aidosti. Varsinkin juoksumatolla tehdyn aerobisen kanssa tämä on silleen helppoa, koska voin katsoa siinä samalla puhelimelta jotain ohjelmaa, joten sehän menee ihan rentoutumisesta. Kokeilin myös nyt pari kertaa kuunnella koiralenkillä podcastia tai äänikirjaa, ihan kiva kokemus sekin. Välillä on totta kai parempi nauttia myös hiljaisuudesta, mutta nyt tuntui, että sain noista mukavasti sitä ”nollausta”. Hiljaa pakertamisen hyvä ja huono puoli on nimittäin se, että ehtii ajatella. Joskus se rentouttaa, mutta jos ajattelee esimerkiksi työasioita koko ajan, niin ei välttämättä sitten niin paljon.
Eilen kävin juoksumatolla kävelemässä ja katsoin ekan jakson siitä Versacen murhasta kertovasta sarjasta Netflixistä. Se oli tosi hyvä, mutta silleen vähän huono juoksumatolle, että unohdin koko ajan hengittää kun katsoin sitä. Konmaritus oli vähän rennompi. :D
Mä oon nyt myös täytellyt ja käytellyt sitä fatsecret-appia. Sen kanssa on kans silleen, että periaatteessa tiedän varsin hyvin jo näppituntumalla että paljonko voin syödä päivän mittaan ja pysyä kaloreissa (sen verran monta vuotta tätä harrastettu), mutta sitten käytännössä 500 kalorin vaje on kuitenkin sen verran pieni, että pari pientä ekstrajuttua siellä täällä on äkkiä haukannut sen. Siinä mielessä tuo on tosi kätevä täytellä. Eikä se ainakaan nyt ole edes ottanut päähän.
