Kilo tai kaksi meni – ja tuli

belly-black-and-white-black-and-white-42069.jpg

Kirjoitin viimeksi siitä, että tekisi jo mieli luovuttaa, eikä hirveän hyvin ole kyllä mennyt sen jälkeenkään. Tämä on nyt tosi klassinen esimerkki siitä, miten tämä mun painonhallinta (hallitsemattomuus) on viime vuodet edennyt: Ryhtiliike, takapakki, luovutus. Laihdutan samaa kiloa tai kahta vuodesta toiseen. 

Viikonloppuna siis tosiaan paino oli jo lähtökohtaisesti koholla ja viimeistelin sitten sen hatutuksen syömällä pitsaa ja karkkia ja juomalla viiniä ja limsaa. Ei mitään älyttömiä määriä, pitsankin söin kahden päivän kuluessa puolet lauantaina ja puolet sunnuntaina, mutta arvasin kyllä, että vaa’alla tämä näkyy. Mutta en jaksanut välittää. Oli kyllä muutenkin ihan paska viikonloppu, taas läpikäytiin sitäkin, pitäisikö meidän jatkaa vai erota. Oli tarkoitus sunnuntaina ryhdistäytyä salille, mutta itkinkin sen sijaan melkein koko päivän. Että jippii. 

En tiedä. Tää olis varmaan hyvä hetki yrittää muodostaa joku järjellinen suhtautuminen tähän painon sahailuun. Fakta on kuitenkin se, että aina tulee yksittäisiä viikkoja viikonloppuja, jolloin homma ei toimi ja aina tulee myös yksittäisiä tai kaksittäisiakin palaavia kiloja. En tiedä miten pystyisin pitämään katseen horisontissa ja ajattelemaan enemmän pitkällä tähtäimellä, mutta niin, ettei se menis siihen, että ”noo, täs on vuosi aikaa laihduttaa niin olkoot nyt tää viikko” ja bim, vuosi on kulunut ja mitään en ole saanut aikaiseksi. Hankalaa! 

Mutta positiivista on se, että eilen kävin salilla ja tahkosin juoksumatolla tunnin ihan hyvällä tahdilla. Se on oikeasti ihan mukavaa, vielä mukavampaa kuin se varsinainen sali, koska tossa kun kävelee paikallaan saa aivoaktiivisuus olla oikeasti ihan nollissa. Ei tarvi miettiä mihin laitteeseen menee seuraavaksi eikä laskea 10-15 toistoa. Ei mitään. Sen kun vaan on. Valitettavasti mulla tuli vaan jalka tosi kipeäksi siitä, siis jalkaterä. Mulla on ollut ennenkin jotain rasitusmurtumia/vammoja ja niiden paraneminen saattaa kestää tosi pitkään. Toivottavasti nyt ei ole niin, vaikka on se vieläkin hieman kipeä. Mun pitää ehkä ostaa paremmat kengät. 

Negatiivista sitten on se, että jo tässä tän kirjoittamisen aikana sorruin laskiaispullaan. Argh, se oli niin kutsuvan näköinen. Ja oli se kyllä hyvän makuinenkin, ei sillä. Mutta ei tää nyt oikein tsemppaa. Senkin koen ongelmaksi että on niin kylmä, ettei oikein voi (koirat ei suostu) nyt lenkkeillä ulkonakaan minimimatkoja enemmän. Ja mitäs muuta. Selityksiähän aina riittää. Tälläkin viikolla on taas yksi sosiaalisen elämän illanvietto johon haluan osallistua = olutta ja istumista. Mutta yritän nyt kuitenkin jotenkin kaivautua täältä taas virkeyden tielle. Ensimmäinen asia on se, että palaan kirjaamaan kalorit joka päivä ylös. Vaikka vihaan sitä puuhaa, se tutkitusti toimii. Eikä se nyt edes niin kamalaa ole, vähän puhelimen napsuttelua. Etenkin kun en ota mitä stressiä siitä, onko kalorit nyt kymmenen enemmän vai vähemmän kuin oikeasti. Toimii se silti. 

Varasin tänään pienen kaupunkiloman kolmen viikon päähän, yritän pysyä siihen asti motivoituneena. Tässä painossa ei näy missään se, jos laihtuu kilon tai kaksi, mutta tulee siitä itselle hyvä fiilis. Huolimatta siitä, että siellä ne kilo ja kaksi varmaan taas palaa, koska en todellakaan aio mitään tipatonta siellä pitää. Mutta jee, ihanaa päästä johonkin! 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *