Kuka aloittaa uuden laihdutusblogin tammikuun toinen päivä?

Uusi laihdutusaiheinen blogi, joka on perustettu tammikuun toinen päivä? Voiko olla naurettavampaa asiaa. 

Päätin kuitenkin toimia näin, koska haluaisin kirjoittaa tästäkin. Sinänsä tämä mun laihdutus ei edes ala mitenkään erityisesti juuri tänään, tätä samaahan tässä on sahattu jo pitkään. Mutta jonkinlaisella uudella päättäväisyydellä haluaisin nyt ryhtyä asiaan. Aiemmin on käynyt niin, että olen ”tehnyt pieniä valintoja” ja ”edennyt hitaasti” ja sitten havahtunut siihen, että viikot on vaihtuneet kuukausiksi ja vuosi on mennyt ja yhtään mitään ei ole tapahtunut. Toisaalta sekin olisi positiivista, jos ei olisi kuitenkaan lihonutkaan, mutta taitaa olla niin, että olen viime vuosinakin aina lihonut kilon pari niinäkin vuosina, kun olen yrittänyt laihtua. Tämän aamun lähtöpaino jäi armollisesti saamatta, koska vaa’asta oli loppunut patterit, mutta veikkaan, että ennätyksiä olisi taas kolisteltu. Pudotettavaa mulla olisi BMI:n mukaiseen normaalipainoon reilut 30, mutta tuntuu aika kaukaiselta. Kuitenkin nyt olen täpärästi kategoriassa ”vaikea lihavuus” mutta mieluiten olisin kategoriassa ”lievä lihavuus” tai edes merkittävän ja lievän rajamailla.Pudottaa pitäisi siis 10-15 kiloa, mieluiten 20. Nämä kaikki kuulostaa aivan utopistisilta, koska viime vuosina olen saanut kovalla yrittämisellä laihdutettua muistaakseni enimmillään neljä kiloa, jotka nekin tuli heti takaisin. 

Historiasta sanottakoon sen verran, että laihdutin kymmenen vuotta sitten, eli suunnilleen 23-vuotiaana 20 kiloa, vaikka silloin lähtöpaino oli paljon pienempi kuin nyt (itse asiassa se silloin lähtöpaino olisi nyt mun tavoitepaino). Siinä kävi juuri niin klassisesti, että en älynnyt lopettaa laihduttamista ajoissa, vaan vedin sitä koko ajan yhä tiukemmalle ja tiukemmalle, kunnes katkerin ja ratkesin, ja siitä lähtien en ole enää kertaakaan kokenut, että mun paino olisi mun hallinnassa. Toisaalta ei se ole enää sen jälkeen myöskään merkinnyt mulle niin paljon, mikä on sinänsä ihan positiivista. Mutta ehkä se on samalla myös syy siihen, miksen ole onnistunut.

Mikä sitten nyt on toisin? No ensinnäkin sitä painoa on tosiaan nykyään aika paljon. Tietty määrä ylipainoa ei vielä menoa hidasta, mutta koen, että nykyisellään se taas hieman jo hidastaa, tai ainakin ärsyttävästi kaihertaa. Liika on liikaa kaikessa. Lisäksi tässä pitäisi ylipäätään jonkinverran miettiä sitä, millaista elämää haluaa elää. Mietin myös urasiirtoja ja taloudellista varautumista asioihin. Ja mä oon 33-vuotias lapseton nainen. Haluaisin kovasti lapsia, mutta vielä ei ole ollut sellaista suhdetta, jossa olisi voinut yrittää. Välillä ahdistaa aika paljonkin kun ajattelen, etten ehkä saa ikinä edes mahdollisuutta yrittää. Ja pahinta olisi se, että päättäisin yrittää, mutta olisin niin lihava, että se huonontaisi mun mahdollisuuksia tulla raskaaksi. Tai olisin liian lihava hedelmöityshoitoihin. Tai raskaus olisi tavattoman vaikea siksi, että olen vanha JA lihava. Tai en jaksaisi kunnolla kanniskella mahaa ja lasta. 

Tavallaan tuntuu tosi typerältä miettiä jotain näin abstraktia asiaa, joka ei ole mitenkään ajankohtainen nyt, mutta toisaalta se on kyllä ihan helvetin hyvä syy tälle kaikelle. Jos kävisi niin, että laihtuisin, mutta jäisin kuitenkin lapsettomaksi, niin tuskinpa se laihduttaminen nyt silti harmittaisi. Sitä paitsi kai tämä on jonkinlaista aikuistumista kun muutenkin tajuaa, että terveys on oikeasti ihan jees juttu. Nuorena se tuntui ihan sanahelinältä, mutta nyt alkaa kirkastua, minkälaisia kohtaloita ihmisillä tässä elämässä on ja millaista elämä on, jos siinä on hirveästi rajoitteita.

Mitä sitten meinaan tehdä nyt toisin? Hyvä kysymys. Kuten sanoin, niin pienten epämääräisten hyvien valintojen tekeminen ei ole toiminut mulla. Parasta tulosta olen saanut, kun noudatin, enkä edes mitenkään orjallisesti, Fitfarmin Superdieetti Simplen ruokaohjeita. Siinä varmaan suurin muutos verrattuna mun tavanomaisiin syömisiin oli hiilareiden vähentäminen. Mikään karppaushommahan se ei todellakaan ole, mutta kuitenkin siinä syödään vähän vähemmän hiilaria, oliko se nyt niin, että toisella aterialla hiilarilisäke, kuten pasta tms on kokonaan korvattu kasviksilla. Siihen suuntaan täytyy varmaan yrittää mennä, vaikka mikään vähihiilarinen syöminen ei todellakaan ole mun juttu. Tuo vaati ehkä eniten vaan viitseliäisyyttä ja vähän keksiliäisyyttä, ettei ihan vanhasta tottumuksesta tee aina niitä samoja ruokia. Lounaan aion syödä jatkossakin työpaikan ruokalassa, koska se nyt vaan helpottaa arkea niin paljon. Herkuttelu luonnollisestikin oli rajoitettua myös. Herkut on mun yksi iso kompastuskivi. 

Kaloreiden laskeminen on ollut mulle aina tosi hyödyllistä myös, mutta voi hyvä luoja että vihaan sitä. Pitää vähän harkita kykenisinkö kuitenkin siihen, kaikken maailman appeja ja laskureitahan kyllä riittää, kunhan vaan jaksaa klikkailla niitä. 

Liikunta on ollut taas ihan nollissa, niin sitä lisää. Kävin eilen ostamassa ihan asiakseni uuden kalenterin, että merkkaan siihen jo etukäteen viikon liikunnat. Kun sitten avasin sen, jähmetyin kauhusta ja en uskaltanutkaan merkata mitään. Tämä on siis todellinen kipukohta. Mulla on salijäsenyys ja sinne uusi kuntosaliohjelma, joten siellä pitäis käydä. Lisäksi mua kiinnostais uiminen ja sauvakävely, ja viime talvena hankitut uudet suksetkin pitäisi kaivaa esiin. Niin mainitsinkonko jo, että olen jotenkin keski-ikäistynyt tässä..? Koiria mulla on kaksi, niin niiden kanssa lisää arkiaktiivisuutta. Ne ei kyllä ole maailman innoikkaimpia talvilenkkeilijöitä, mutta kyllä ne varmasti mukaan lähtis, kun emäntä vaan saataisiin kammettua ylös sohvalta. 

Jo aiemmin olen pystynyt hyväksymään sen, että jos haluan jaksaa hyvin töissä ja arjessa, ja tuntea itseni tasapainoiseksi, mun on vaan pakko mennä suht ajoissa nukkumaan (mitä aiemmin sen parempi) ja en voi hillutella missään baareissa tai vastaavaa. Alussa se otti päähän, koska tykkään valvoa yöllä, mutta sitten ajatukseen sopeutui ja alkoi nauttia siitä paremmasta olosta. Nyt pitäisi ruuan kanssa löytää sama hyväksynä. Voin joskus valvoa aamun tunneille ja voin joskus riekkua yöelämässä ja vetää vaikka kännitkin, ja voin joskus herkutella ja syödä typerästi. Mutta en joka päivä, enkä joka viikko, enkä edes joka toinen. Blogin nimi Laihempi lauantai tulee myös tästä ajatuksesta. Ei tästä tule mitään, jos laihdutan aina maanantai-aamusta perjantain alkuiltaan, mutta siinä välillä kumoan kaiken edistyksen. 

Tämän blogin on tarkoitus toimia enemmänkin päiväkirjana kuin tavoitella sellaista (puoli)ammattilaissisällöntuotantomeininkiä kuin mitä hyvät blogit on nykyään. Mutta kaipaan kannustusta ja tsemppiä, joten jos lukee tänne asti, niin kommentit ovat tervetulleita ja tai vaikka joku tykkäys. 

Otin eilen klassisen lähtötilanne-kuvankin, mutta se oli laadultaan niin surkea ja sumea, etten viitsi laittaa sitä edes tänne. Täytyy yrittää ottaa uusi ja hankkia vaakaan patteri.