Laihdutuksen toka viikko: Kangertelua

banana-berries-berry-775031.jpg

Kääk, viikkoko tässä ehti jo hurahtaa kirjoittamatta! Tekis mieli kirjoittaa, että joku varmaan jo luuli, että olen heti viikon jälkeen lopettanut koko laihduttamisen, mutta se olisi sikäli tyhmästi sanottu, että ei tällä blogilla ole lukijoita, jotka voisivat luulla mitään. 😀 Mutta ei se mitään. 

En ole siis vielä lopettanut, mistä pienet aplodit. Voidaan myös todeta, että takana toinen viikko ja toinen tiputettu kilo. Tosin painohan on sikäli ärsyttävä asia, että se tuppaa seilaamaan, mutta kuitenkin. Tämä seilaaminen on ollut erityisen ikävää niinä päivinä kun muutenkin on motivaatio koetuksella. Jos mieli yrittää yhtään vakuuttaa, että ei kannata eikä tää kuitenkaan toimi, ja painokin sattuu olemaan koholla, riski hanskojen naulaan ripustamiselle kasvaa. Näitäkin päiviä on ollut. Jotkuthan tämän takia seuraa painoa vain harvemmin tai ei ollenkaan, mutta itse tykkään punnita joka aamu, koska on mälsää, jos viikon alin lukema jää näkemättä ja punnituspäivälle osuu se korkeammalla seilaileva paino. Mutta tää toimii mulle siksikin, että voin sanoa ihan vilpittömästi että mun päivän painolukema ei nykyään enää vaikuta mun fiilikseen suuntaan eikä toiseen. Ehkä vartin olen iloinen tai ärtynyt, mutta siinä se. 

Viime viikolla liikuntaa tuli vähemmän kuin olisin halunnut, mutta tuli onneksi kuitenkin. Siinä oli jokunen päivä, etten ehtinyt salille ja sitten kun olisin ehtinyt, en halunnut tai jaksanut mennä. Oli myös jokunen päivä kun todella se piru olalla vietteli, että nyt syöt mitä huvittaa ja ”päivä on jo pilalla” mutta onnistuin aika hyvin vetämään itseni kuiville. Perjantai oli ainut päivä kun en merkannut syömisiäni FatSecretiin. Veikkaan, että menin yli tavoitekaloreista, mutta en varmaankaan yli kulutuksesta. Lauantaina kävi noin merkausttenkin mukaan. Eilen maanantaina en myöskään merkannut, enkä osaa oikeastaan yhtään arvioida, paljonko kaloreita oli mun eilen ravintolassa syömässä ruuassa. Varmaan aika paljon ja viinit päälle. Onni onnettomuudessa kai se, että annos oli niin suolainen, etten pystynyt syömään siitä kuin puolet. 

Tollaiset yli tavoitteen mutta alle kulutuksen -päivät tietysti hidastaa laihdutusta, mutta ei onneksi pilaa sitä kokonaan. Tää on vaan sitä ikuista tasapainoilua sitten sen kanssa, että on tarpeeksi joustoa ja rentoutta elämässä, mutta kuitenkin tarpeeksi tulee tuloksia, jotka motivoi jatkamaan. Mun ykköshomma on kyllä pitää kiinni tästä liikunnan aloituksesta. Tänäänkään en ehdi varmaan salille, mutta täytyy yrittää sitten loppuviikolla pitää kiinni siitä, että käyn. Aloitin eilen uudessa työssä, joten aika paljon tässä on nyt miettimistä muutenkin, sikäli pitää vähän antaa armoa. Myös parisuhdeasiat rassaa ja välillä tulee fiilis, että sekin homma vaan vie enemmän kuin antaa. Mutta katsotaan nyt onko tää vaan tällainen vaihe vai miten tässä käy. Toisaalta nyt kun on työstressiä ja parisuhdestressiä, olisi oikeasti hyvä hetki kerrankin harjoitella sitä, että pitää aktiivisesti huolta itsestään ja fokuksen omassa hyvinvoinnissa kaikesta huolimatta. We’ll see… 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *