Marraskuu, tullos jo!
Yksi eniten vihaamistani asioista maailmassa on marraskuu, ja tämä on ensimmäinen kerta elämässäni kun odotan sitä. Thaimaan matkasuunnitelma alkaa olla kivasti kasassa. Ensin Bangkok ja siitä juna tai bussi Andaman Coastille. Sitten trekkailua Khao Sokin kansallispuistossa elefanttien ja gibboneiden keskellä, sukelluskurssi Koh Phra Tongilla ja kenties chillailua riippumatossa Koh Phayamin pikkusaarella. Siitä siirryn suoraan Malesiaan, ehkä ensin Kota Bharuun.
Pakkauslista elää edelleen ja muuttuu päivä päivältä lyhyemmäksi ja järkiperäisemmäksi. Tämänhetkisten suunnitelmien mukaan pakkaan mukaan vain kaikkein tarpeellisimmat tavarat ja ostan paikan päältä sandaalit sekä pari sopivan ohutta mekkoa/hametta/T-paitaa.
Tähän saakka olen hiukan arkaillut yksin matkustamista. En tiedä mikä siinä tuntuu niin vaikealta, sillä kotikaupungissa viihdyn omassa seurassani mainiosti ja työmatkoilla olen hyvinkin tottunut olemaan tien päällä yksin. En ole oikeastaan koskaan huvimatkaillut yksin. Tai no, tammikuussa olin yhden viikonlopun omin päin San Franciscossa työmatkojen keskellä. Muuten kaikki meni hyvin, mutta yksin syöminen oli tylsää. Tuntui urpolta ottaa ravintolasta pöytä ja kuulla tarjoilijan huikkaavan ”party of one”. Oma fiilis oli silloin että jee jee, party party…
Kaikki reppureissailua harrastaneet kaverini sanovat, että ihmisiin on matkalla helppoa tutustua. Olen aika sosiaalinen ja puhelias tyyppi, joten toivottavasti näin tulee käymään. Siskoni on aluksi kanssani pari viikkoa ja Intian legin reissaan kaveriporukalla, joten tämän vuoden puolelle jää ehkä kolme viikkoa jolloin olen *oikeasti* yksin.
Mitä enemmän tutkin matkaoppaita ja teen reittisuunnitelmia, sitä vähemmän ajatus yksin olemisesta oudoksuttaa. Siltä vie tilaa silkka innostus. Minä pääsen näkemään nuo kaikki paikat ja olemaan täysin vapaa kaikenlaisista velvoitteista! Voiko mikään olla siistimpää?
Marraskuu, tule jo!!