Silmien laserleikkaus Tallinnassa

Kävin tiistaina tekemässä kauan suunnittelemani asian, eli laseroimassa likinäköiset silmäni Tallinnassa, jossa operaatio on hieman edullisempi kuin Suomessa. Näkö ei ole vielä parantunut ihan ennalleen, mutta toipuminen on sujunut oppikirjamaisesti. Leikkaus tehtiin KSA Silmäkeskuksessa Flow-menetelmällä, jossa silmään ei tehdä yhtäkään viiltoa, vaan laserilla hiotaan sarveiskalvon pintaa. Lasik-leikkauksen jälkeen näkökyky on selvä melkein heti, mutta Flow-menetelmästä toipumiseen menee viikon päivät.

Menimme äitini kanssa Tallinnaan jo maanantaina ja vietimme mukavan iltapäivän ja illan kierrellen kaupunkia ja syöden lempiravintoloissani. Kantismestani Tallinnassa on kivenheiton päässä satamasta ja vanhastakaupumgista sijaitseva rento istuskelupaikka Sfäär, jossa on ihanaa ruokaa, ystävällinen palvelu, hyvä viinilista ja herkulliset cocktailit (joita emme tosin äitini kanssa nyt juoneet). Sfäärissä on omaan makuuni sopivan konstailematon skandinaavinen sisustus ja sen yhteydessä on myös kauppa, jossa myydään esimerkiksi Resterödsin vaatteita.

Mutta takaisin laserleikkaukseen. Olin käynyt esitutkimuksissa Helsingissä ja lopettanut piilareiden käytän 10 vrk ennen leikkausta. Olin syönyt saman ajan kudosten palautumista edistävää C-vitamiinia ja laitellut muutaman päivän silmätippoja. Itse Kadriorgin liepeillä sijaitsevalla klinikalla meni aikaa ehkä pari tuntia, josta suurin osa oli odottelua. Minulle tehtiin uudelleen näkökyvyn tarkistus ja hoitaja kertoi yksityiskohtaisesti silmien hoitamisesta leikkauksen jälkeen, sekä antoi mukaan kassillisen kolmenlaisia silmätippoja, tulehduksenestolääkkeitä sekä lisää C-vitamiinia.

Palvelu klinikalla oli ystävällistä ja rauhoittavaa. Henkilökunta lienee tottunut paniikissa oleviin ihmisiin! Minulta kysyttiin haluaisinko rauhoittavaa lääkettä ennen leikkausta, mutta en kokenut sitä tarpeelliseksi, vaikka hieman toki jännittikin. Sain lääkekassissa mukaani pari Xanaxia jos olo tuntuisi epämiellyttävältä leikkauksen jälkeisinä päivinä, mutta toistaiseksi en ole tarvinnut niitä.

Toimenpidehuoneessa meni yhteensä varmaan parikymmentä minuuttia. Minulle puettiin vaatteiden päälle leikkauskaapu, -hattu ja kenkäsuojat ja silmiini laitettiin erilaisia tippoja. Toinen silmä teipattiin kiinni ja toiseen laitettiin teline, joka piti sitä auki. Sitten laserin kirkas vihreä valo lähestyi silmääni ja näin pelkkää vihreää ja sumua. Leikkaus ei sattunut, korkeintaan tunsin pientä painetta silmässä ja olihan se toki oudon tuntuista. Leikkaava lääkäri jutteli rauhoittavia, sillä kyllähän leikkauspöydällä oleminen kuitenkin jännitti. Molemmat silmät käsiteltiin erikseen ja leikkauksen aikana tunsin samanlaista hajua kuin hiusta poltettaessa – se oli palava sarveiskalvoni.

Leikkauksen jälkeen silmiini asetettiin hoitavat piilolinssit, jotka poistan viiden päivän jälkeen. Näin heti leikkauspöydältä noustessani paremmin kuin ennen sitä ilman laseja ja pääsin lähtemään taksilla satamaan klinikalta saamani aurinkolasit päässä. Jännitys otti sen verran veroa, että nukuin paluumatkasta suurimman osan.

Heti leikkauksen jälkeen ja sitä seuraavana päivänä näkökykyni oli sumea, mutta täysin sokea en ollut missään vaiheessa. Välillä – esimerkiksi heti silmätippojen laittamisen jälkeen – näkökykyni oli hyvin terävä ja yhtä kohdetta katsoessa se sumeni ja tarkkeni vuorotellen. Lähinäkö oli huono ja lukeminen oli vaivalloista. Pystyin kuitenkin selviytymään ihan hyvin arkipäiväisistä asioista. Lepäilin vanhempieni luona, silittelin kotieläimiä ja kuuntelin äänikirjana Sofi Oksasen Kun kyykyset katosivat (sopi hyvin Virosta palanneelle!).

Jo esitutkimuksissa minua oli varoitettu, että kolmas päivä leikkauksen jälkeen olisi vaikein. Eilen silmäni olivat todella valonarat ja vuotivat vettä. Makoilin tylsistyneenä pimeässä huoneessa aurinkolasit päässä. Tänäkin aamuna oli valonarkuutta havaittavissa, mutta oli kiva yllätys huomata, että lähinäköni alkaa palautua. Pystyin aamulla lukemaan lehden ja kykenen nytkin kirjoittamaan tietokoneella, jee! Näön paranemisen pitäisikin alkaa tästä päivästä.

Odotan kovasti voivani ottaa hoitavat piilarit pois sunnuntaina, koska minusta tuntuu että nukun sellaisessa asennossa, että oikean silmän piilari hankaa yöllä silmää, joka on aamulla sen johdosta hieman arka. Näön tarkentuminen jatkuu leikkauksen jälkeen vielä pari kuukautta. Aasiassa ollessani minun täytyy suojata silmäni tarkasti UV-säteilyltä aurinkolaseilla ja silmätippoja käytän vielä 3kk.

Tuntuu vaikealta uskoa, että pystyn tämän jälkeen todellakin elämään ilman piilareita ja silmälaseja! En malta odottaa minkälainen näkökyky on parin viikon päästä. Jälkitarkastukseen menen ensimmäisen kerran tiistaina. Jos ja kun näkö tästä muuttuu sellaiseksi kuin kuuluu, ei minulla ole muuta kuin hyvää sanottavaa KSA Silmäkeskuksesta. Palvelu sekä Helsingissä että Tallinnassa oli ystävällistä ja tehokasta.

(Pahoittelen mahdollisia typoja & toistoa, koneella istuminen alkaa nyt häikiä siinä määrin, etten jaksa oikolukea.)

LISÄYS 25.9.2012: Siltä varalta että joku eksyy lukemaan tätä juttua Googlen kautta, laitan pientä päivitystä tilanteesta. Leikkauksesta on tänään viikko ja kävin ensimmäisessä jälkitarkastuksessa. Tohtorin mukaan epiteeli on kasvanut takaisin ja näkö on parantunut jopa vauhdikkaammin kuin voisi odottaa. Kuulemma näen paremmin kuin ”pitäisi”. Poistin sunnuntai-iltana suojaavat piilarit ja sen jälkeen näkö sumeni hetkeksi. Aamuun mennessä se oli kuitenkin taas kirkkaampi.

Näkötestissä erotin jopa kaikkein pienimmän tekstin kirjaimet, mutta heijastuma on edelleen jäljellä. Katsoessani esimerkiksi kaukana olevaa tekstiä on kirjainrivistön alla niiden haamu. Lähinäkö on kuitenkin jo ihan tarkka. Haamun poistumisen aikataulua ei voi tietää, voi olla kyse viikosta tai kuukausista. Olen käynyt jo kahdesti leffassa ja pystyn lukemaan kirjaa normaalisti, joten ei tämä enää arkea haittaa.