Apinoita, sadekautta ja varkausepäilyjä
Päivän random-huomio nr 1: Miksi ihmiset käyttävät niin paljon aikaa hauskanpidon näyttelemiseen valokuvissa sen sijaan, että pitäisivät hauskaa oikeasti? Hotellin uima-altaalla oli auringonlaskun aikaan pariskunta, joka taukoamatta näpsi poseerauskuvia toisistaan. ”Hei me ollaan katsomassa auringonlaskua täällä ihanalla uima-altaalla ja taustalla näkyy pilvenpiirtäjiä, eikö ole hienoa?” Tyypit eivät käyttäneet yhtäkään sekuntia siihen, että olisivat oikeasti nauttineet olostaan altaalla sillä tavalla kuin kuvissa esittivät.
Päivän random-huomio nr 2: Topshopin ja Zaran kaltaiset ketjut myyvät täällä samaa talvimallistoa kuin Euroopassa. Mitä tekee usealla karvareunuksisella toppatakilla paikassa, jossa lämpötila ei ikinä laske alle 25 asteen ja ilmankosteusprosentti on vähintään 80?
Tänään olen jo lämmennyt hieman enemmän Kuala Lumpurille, mikä johtunee etupäässä siitä, että sain paikallista seuraa ja pääsin näkemään kivempia paikkoja kuin mitä olisin yksin löytänyt.
Päivällä kävin tsekkaamassa Batun luolat 14km Kuala Lumpurin ulkopuolella. Sinne pääsee paikallisjunalla ja matkan pitäisi kestää vain puolisen tuntia, mutta paluu veikin kaksi tuntia, sillä paikallisjunissa oli jotain häikkää. ”They couldn’t arrange a piss-up in a brewery”, kommentoi tuttavani myöhemmin kyseistä rautatieyhtiötä. Paree totutella tähän, Malesiassa julkinen liike todennäköisesti toimii kuin unelma esim. Laosiin verrattuna.
Batun luolat olivat hienot ja vaikuttavat. Useita kymmeniä metriä korkeisiin luoliin on rakennettu maan suurin hindupyhäkkö. Paikka on luonnonmuodostelmana niin huikea, että voi hyvin ymmärtää miksi se on hyödynnetty uskonnollisiin tarkoituksiin. Paatunutkin sielu melkein herkistyi. Osansa saattoi olla sillä, että 30 asteen kuumuudessa oli hurjaa kiivetä ylös kilometrien mittaisilta tuntuvat portaat. Joka paikassa oli veikeitä apinoita (jotka varmaan oikeasti ovat rabiesta kantavia, varastelevia paskiaisia) ja luolien sisällä kiekui pari sotaisaa kukkoa.
Illansuussa kävin kiertelemässä KLCC-ostoskeskuksessa. Se oli masokistinen kokemus. Entinen minä olisi hyödyntänyt aikansa marhaamalla läpi KL:n lukuisat ostosparatiisit, mutta nyt ei parane shoppailla, ellen halua kantaa Visa-korttini hedelmiä repussa puolta vuotta. Lohdutin itseäni nauttimalla herkullisen vesimeloni-litsijuoman. Rrrrrakastan Singaporesta tuttuja mehuja, joita tarjoillaan täälläkin. Ihania tuoreita hedelmiä blendataan jäämurskan kanssa siten, että mehu on parempaa ja raikkaampaa kuin mikään smoothie.
Illalla oli kivaa, kun tapasin kaverini paikallisen kaveripariskunnan, Seanin ja Richardin. Kamuni oli yhyttänyt meidät Facebookissa ennen matkaa. Sean on malesialainen ja Richard aussi. Herrat veivät minut herkkuillalliselle Jalan Alor -kadulle, jota myös ruokakaduksi kutsutaan. Kesken ruokailun alkoi jokailtainen hurja rankkasade ja ukkonen.
Täällä on kai sadekausi meneillään, mutta toistaiseksi se ei ole pahemmin haitannut, koska vettä on tullut vain iltaisin ja silloinkin max tunnin kerrallaan. Dinnerin jälkeen kävimme vielä kahvilla Pavilion-ostoskeskuksessa. Oli tosi mukavaa kuulla enemmän Malesian poliittisesta ja yhteiskunnallisesta tilanteesta paikallisilta.
Aiemmin tänään kävi pieni shokkimomentti, kun rupesin hotellille palauttuani laskemaan kassakaapissa olevia rahojani. 500 ringittiä (125€) puuttui. Laskin ja laskin käteisvarojani, aina sama lopputulos. Olin jo lähdössä alas respaan raportoimaan varkautta, kun ymmärsin, etten itse asiassa vielä tunne paikallisia seteleitä kovin hyvin, ja yhden ringitin seteleiksi luulemani rahat olivat itse asiassa 50 ringitin seteleitä. Hupsista. LUOJAN KIITOS en ehtinyt syyttää hotellin supermukavaa henkilökuntaa varkaiksi!!
Huomenna jätän hetkeksi hyvästit KL:lle ja suuntaan alas Melakaan. Katson oikean reppureissauselämän alkavan vasta tästä, sillä a) aion olla ottamatta taksia ja kävellä rinkka selässä metrolle ja ajaa yhden vaihdon kautta bussiasemalle, b) tästä eteenpäin yövyn (enimmäkseen) halvoissa backpacker-hostelleissa. Ensi viikon alkuun varasin opastetun retken Taman Negara -luonnonpuistoon ja sen aikana yövyn 4-8 hengen dormissa – hyvin jännää. Toivottavasti saan kaiken teknologiani sekä luottokorttini hostellin kassakaappiin turvaan, koska muuten trekkaan läpi sademetsän MacBook Air, Kindle, Nokia Lumia 900, Nokia Asha 200, Canon PowerShot S100, Visa, MasterCard, Diner’s Club ja $200 riihikuivaa repussani (ringitit käytän sitä ennen varmuuden vuoksi loppuun).