Kop chai & lah gohn, Laos
Eli kiitos ja näkemiin, Laos. Tulin eilen yöbussilla Pakséen, joka sijaitsee Champasakin alueella Etelä-Laosissa. Oli tarkoitus siirtyä Kambodzaan jo aiemmin, kunnes kävi ilmi, että lao kipin myyntisuhde on törkeän huono ja olisin saanut noin 100€ arvoisesta käteistukustani 40€. Päätin siis jäädä Laosiin yhdeksi ylimääräiseksi päiväksi kuluttamaan käteisvarani loppuun.
Eilen vuokrasin tuktukin ja läksin katsomaan Wat Phou’ta, eli khmer-temppeleiden raunioita. Hieman esimakua Angkor Watille siis. Kiipesin ylös vuorelle, josta löytyi Indiana Jones & Raiders of the Lost Ark -henkinen paikka. Rauniot olivat hieman kauempana kuin tajusin ja matkan pituudeksi tuli 85km edestakaisin.
Wat Phou’ssa tapaamani amerikkalaisturistit kertoivat nähneensä minut matkalla ja sanoivat, että matkanteko näytti karmaisevan pelottavalta. Oikeasti se oli hauskaa! Oli mukavaa körötellä sivuvaunussa kauniin maaseudun läpi, paljon mukavampaa se oli kuin autossa. Maaseudun liikenne ei ole kovin hurja, vastaan tuli etupäässä lehmiä, vuohia, mopoja ja traktoreita.
Tänäänkin hommasin yksityisen oppaan hotellista. Hän puhui noin kolme sanaa englantia. En ikinä meinaa muistaa, ettei Aasiassa kukaan osaa sanoa r-kirjainta ja pelästyn aina, että jollakulla on täitä, kun minulle aletaan selittää ”lice, lice”. Kyseessä on tietenkin riisi, joka on myös synonyymi kaikelle ruoalle.
Kruisailimme oppaan kanssa veneellä pitkin Mekongia ja kävimme parissa kylässä, joissa kudotaan silkkiä. Kankaat olivat hienoja, mutta ikävä kyllä en voi kantaa niitäkään. Metri hienoa silkkiä maksaa 50,000 kipiä, eli 5€. Se ei kuulosta paljolta, mutta kaikki perheet, joissa kangasta kudottiin, olivat onnistuneet kustantamaan itselleen naapureiden hökkeleitä paremmat talot, joissa oli kivilattia ja muita hienouksia. Aika usein näkyi olevan niin, että äiti tai isoäiti kehräsi ja nuoret tyttäret kutoivat. Laot ovat kyllä ihania, yksikin mummo halasi minua, kun puhuin hänelle neljä sanaa laoa. Nuo kylät eivät olleet mitään varsinaisia turistikohteita ja niissä vierailu sekä ihmisten arjen näkeminen onkin ollut Laosin parasta antia.
Kävimme myös katsomassa temppeliä, jota vartioi jättimäinen ruma Buddha. Luotan siihen, ettei ketään kiinnosta paikan nimi, sillä en painanut sitä mieleeni. Melkoisella varmuudella voin kuitenkin sanoa, että se oli Wat jotain. Lienen aiemminkin maininnut, että minulla alkaa olla ähky temppeleiden suhteen. Nähtyöni niin monia en osaa enää arvostaa niiden kauneutta. Olen kiertänyt paljon hienoja temppeleitä ja tänään näin vertailun vuoksi maaseudulla myös pari rumaa tapausta, joiden kipsiapinat näyttivät kolmasluokkalaisen veistämiltä möröiltä. Vaikka seutu olisi kuinka köyhää, ei temppeleiden suhteen ole rahassa säästelty. Vaatiiko jumala tai Siddhartha todella kultaa ja mirhamia, vai kannattaisiko niillä rahoilla ennemmin vaikka korjata oma talo?
Kaikki on täällä lao, joskus käy mielessä loppuiko porukalla mielikuvitus sanojen keksimisen suhteen. Ihminen ja kieli ovat molemmat lao, samoin kuin persoonapronomini ”hän”. Suosituimmat juomat ovat Beer Lao ja paikallinen riisikilju, lao lao.
Tässä vaiheessa alkaa muuten hieman huvittaa, kuinka paljon aikaa ja energiaa laitoin matkakosmetiikan suunnitteluun. Eipä ole tullut paljon meikkailtua. Toisaalta olen kyllä nyt ruskettuneempi kuin aikoihin, ja se pelastaa paljon. Paikalliset sen sijaan varjelevat itseään auringolta hysteerisen tarkasti. Vaaleus on vaurauden ja kauneuden merkki, eikä ole harvinaista nähdä naisia, joilla on pipo, hanskat, farkut, sukat ja naamakin huivilla peitettynä 35 asteen lämmössä.
Minua alkaa jo vähän väsyttää tämä kiertolaiselämä. Taidan asettua Etelä-Intian kierroksen jälkeen hetkeksi paikalleni. Olen hiukan pettynyt itseeni, kun en jaksanut kiertää Laosissa useampia paikkoja. Tuntuu siltä, etten saa nähtävyyksistä mitään irti, jos yritän nähdä niitä liikaa. Lisäksi alan jo vähän kaivata työntekoa ja haastetta aivoilleni. Suunnitelmani on mennä Chennaissa vapaaehtoistyöhön katulasten kouluun ja alkaa viimein kirjoitella freelance-juttuja.
Menee muuten hermot Lilyn julkaisutyökalun kanssa! Kuvien lataaminen on ajoittain lähes mahdotonta, vaikka olen pienentänyt ne ja muu internet toimii normaalisti. Tänään hommaan meni melkein koko päivä, onneksi on aikaa… Haluaisin mielelläni pitää matkablogin samassa osoitteessa kuin tähänkin saakka, mutta jos julkaiseminen ei onnistu, täytyy kai harkita WordPressiä ja linkittää juttuja tutuille Facebookiin. Onkohan muilla ulkomailta julkaisevilla ollut samaa ongelmaa, vai vaatiiko työkalu superstabiilin nettiyhteyden toimiakseen?