Aasia opettaa pakkaamaan

Aasian turnee lähenee loppuaan, joten nyt on hyvä hetki pohdiskella mitä tekisin seuraavalla kerralla toisin. Olen matkustanut aimminkin paljon, mutta tämä oli ensimmäinen pitkä reppureissuni (3,5kk), jonka tein osittain yksin.

 

Turhuudet

• Meikit. Olisin pärjännyt koko reissun mainiosti kantamalla mukana vain ripsiväriä ja puuteria, niitäkin erikoistilaisuuksia varten. Luomivärit sun muut hienoudet veivät turhaa tilaa ja rikkoutuivat rinkassa. TIEDÄN, tätä kaikki yrittivät viestittää ennen matkaa, mutta tapojeni mukaisesti uskonut ennen kuin kokeilin itse. Suurimman osan meikeistä dumppasinkin jo Kuala Lumpuriin, josta kaveriparkani kantoi ne Uuden Seelannin kautta Suomeen. Rinkkaani jätin pikkupussukan, jonka senkin sisällöstä 90% oli turhaa.
• Kuivashampoo. Tarvitseeko edes selittää? Olin ajatellut, että sillä voisi pitkittää hiustenpesuvälejä, mutta koska tukka on joka tapauksessa liiskaantunut pitkin päänahkaa, ei puhtaus ja kuohkeus ollut ensimmäisenä prioriteettilistalla.
• Rinkan sadesuoja. En kävellyt rinkka selässä sateessa paria minuuttia kauempaa. 
• Linkkari, jeesusteippi ja kaikki McGyver-tavara. En yöpynyt paikoissa joissa niitä olisi tarvinnut. Heitin jeesusteipin ja pyykkinarun mäkeen.
• Ylimääräiset kenkäparit. Koska ostin Bangkokista uudet Nike Airit, olen kantanut mukana neljää kenkäparia: släbäreitä, kaksia lenkkareita ja yksiä Swedish Hasbeeneja. Lenkkareita on yhdet liikaa, Hasbeenien suhteen olen kahden vaiheilla. On kiva että on ollut yhdet paremmat kengät niitä harvoja kertoja varten kun olen käynyt tyylikkäämmissä paikoissa (ostoskeskukset, paremmat ravintolat), mutta oikeasti olen käyttänyt niitä alle kymmenen kertaa. Ehkä silti pakkaisin ne mukaan jatkossakin.
• Ylimääräiset topit ja paidat. Yksi pitkähihainen ja kaksi toppia olisi riittänyt. Tosin nyt Delhissä palellessani olen tyytyväinen, että on edes jotakin lämmintä. Yleensäkin ottaisin mukaan vain murto-osan siitä vaatetuksesta mitä pakkasin nyt ja ostaisin tarvittaessa lisää paikan päältä.
• Matkalakana. Sellaisissa (harvoissa) paikoissa joissa sitä ehkä olisi tarvinnut oli liian kuuma sen käyttöön, tai lakana lepatti tuulettimen voimasta.

Hyväksi havaitut

• Otsalamppu. Paras keksintö ikinä pimeissä busseissa ja valaisemattomilla teillä matkustavalle.
• Kaikki teknologia. Sitä olikin mukana kohtuullinen arsenaali: älypuhelin, halpispuhelin, kamera, Kindle, läppäri ja Intiassa myös iPad, jonka kaverini toivat, koska ikävöin sitä lopulta niin paljon. Nettiaddikti on käyttänyt Maccia ahkerasti ja Kindle sekä kamera ovat myös olleet kovassa käytössä. Parissa maassa ostin paikallisia sim-kortteja ylimääräiseen halpispuhelimeeni. Vähimmälle käytölle on jäänyt älypuhelin, mutta on siitäkin välillä ollut hyötyä nettilaitteena tai soittaessani hotelleihin maissa joissa on ollut vaikeaa saada paikallinen sim-kortti.
• Huivit. Minimalenin Rosa tästä jo kirjoittikin vinkeissään Afrikkaan pakkaamiseen, enkä voi muuta kuin nyökytellä.
• 10 paria pikkareita. Näiden avulla pystyi pitkittämään pyykkäysvälejä.
• Mikrokuitupyyheliina. Toimi hienosti hikipyyhkeenä, rantapyyhkeenä ja hätätilassa myös suihkupyyhkeenä paikoissa, joissa pyyheliinaa ei ollut tarjolla. Vei vähän tilaa.

Puuttuvat

• Kahdet bikinit. Yksillä ei kerta kaikkiaan pärjää, jos aikoo olla biitsillä tai sukeltaa yhtään enempää. Jos on Luoja suonut B-kuppia isomman rintavarustuksen, on sopivien biksujen löytäminen Kaakkois-Aasiasta käytännössä mahdotonta. Ostin Ko Taolta hätävaraksi lappubikinit, mutta näytän niissä lähinnä 15 vuotta sitten parasta ennen -päiväyksensä ohittaneelta aikuisviihdemallilta.

Muut opetukset

• En ostaisi paluulippua ollenkaan. Nyt paluulentoni taitaa jäädä käyttämättä, ellen sitten halua huhtikuun lopulla käydä minilomalla Hong Kongissa (harkinnan arvoinen asia).
• Menisin aiemmin vapaaehtoistyöhön. Joutenolo ei sovi minulle, rentoudun paremmin saadessani tehdä jotakin.
• Jättäisin välistä lähes kaikki Lonely Planetin ja Rough Guiden luettelemat must see –nähtävyydet, jotka aiheuttavat minussa vain suorituspaineita ja paikan päällä pettymystä. Angkorin temppeleitä neuvottiin Rough Guidessa kiertämään vähintään kolme päivää, kaikki muu olisi pyhäinhäväistystä. Minä kuuliaisena tyttönä tottelin puolentoista päivän verran. Ensimmäinen päivä olikin mukava ja mielenkiintoinen, toisena päivänä olin jo väsynyt ja kyllästynyt, tulin kusetetuksi ja ahdistuin tyrkytysmeiningistä. Jatkossa menen katsomaan tasan sitä mikä oikeasti kiinnostaa, enkä sitä mikä on oppaan mukaan ”pakko nähdä”.
   

Viimeisimpään listaan pitäisi ehkä lisätä, että katsoisin joskus säätiedotukset. Landasin eilen aamulla Delhiin ja kävelin ulos lentokoneesta släbäreissä ja hihattomassa paidassa. Ulkona oli kirpeät kuusi astetta, heh. Olen tällä hetkellä vähän tavallista kivemmassa hotellissa nimeltä Basil The Residency, jota voin muuten lämpimästi suositella erinomaisen hintalaatusuhteen ansiosta.

Huoneessani on aika viileää ja olin onnessani voidessani ottaa pitkän, kuuman suihkun ja kääriytyä sen jälkeen pehmeään ja lämpimään peittoon isossa sängyssäni. En ole päässyt kylpemään lämpimällä vedellä viikkokausiin, tosin eipä sitä 35 asteen kuumuudessa paljon kaivannut. Oli ihanaa luksusta nukkua viileässä huoneessa ilman korvatulppia ja vieläpä siten, ettei ilmastointilaite tai tuuletin surissut ja puhaltanut jäätävää viimaa naamalle.

Nautin Delhin viileydestä varmasti saman verran kuin joku toinen nauttisi trooppisesta lämmöstä keskellä tammikuuta! Riemuitsen voidessani heittää hyttysmyrkyn jorpakkoon ja käyttää hajuvettä. Vaatetuksen puolesta en viileyteen ollut varautunut, joten seuraavaksi onkin ohjelmassa pieni shoppailureissu. Kaverini tulee kohta hakemaan Delhin uusimpaan ja hienoimpaan ostosparatiisiin nimeltä Select Citywalk, minun täytyy napata sieltä mukaan ainakin parit lämpimät sukkikset ja ehkä jotkut pitkät housut.