Bombay Mix

Ennakko-odotukseni Mumbaista – jota paikalliset edelleen uskollisesti kutsuvat Bombayksi – eivät olleet kovin kummoiset. Ehkä juuri tämän vuoksi kaupunki yllätti positiivisesti.

Ajelimme ympäriinsä mustien kirppujen näköisillä rikshoilla, joiden kuskit ovat kirjaimellisesti pelottomia. Liikennesäännöt ovat Mumbaissa lähinnä ohjeellisia, vahvimman ja nopeimman laki on se joka vallitsee.

Kävimme kävelemässä suurella ja kusenhajuisella Juhu Beachilla.

Ostimme intialaisia vaatteita Linking Road Marketilta ja söimme Malathin luona herkullisen joulupäivällisen.

Kävimme Ashokin työpaikalla Bombayn suurimmassa slummissa, Darawissa. Ashok hoitaa pikkuruisesta huoneestaan käsin yli sata potilasta päivässä, kuutena päivänä viikossa, 10 rupian maksua vastaan tai ilmaiseksi.

Ihailimme maisemia Malabar Hilliltä sekä Marine Drivelta käsin. Jälkimmäisessä paikassa lauma paikallisia lapsia halusi ottaa meistä valokuvia sekä poseerata kuvissa kanssamme.

 

Mumbaissa oli myös yllättävän kaunista arkkitehtuuria. Kävimme kahvilla hienossa Taj Mahal –hotellissa ja hätistelimme rihkamakauppiaita Gate of Indialla.

 

Mumbain katulapset särkivät sydämeni. Aseman edessä kadulla nukkui yöllä vauvoja 4-vuotiaiden sisarustensa sylissä pylly paljaana. 5-vuotiaat olivat yksityisyrittäjiä, jotka myivät liikenneruuhkan keskellä rihkamaa automatkustajille. En halunnut ottaa näistä lapsista kuvia, eivät he mitään turistinähtävyyksiä ole.

Mumbaista matkasimme junalla ensin 14 tuntia Goan Madgaoniin ja sieltä vielä pari tuntia Gokarnaan. Juna oli ihan asiallinen ja sain nukuttua hyvin (sekä pestyä hampaat).