Eeppisen maailmanturneen alku: Kuala Lumpur

Tuntuu hassulta kirjoittaa matkapäiväkirjaa. Olen ollut tämän kalenterivuoden aikana ainakin Las Vegasissa, San Franciscossa, Barcelonassa, Monacossa, Ranskassa, Austinissa, Ruotsissa, kuudesti Lontoossa, kahdesti Virossa ja kahdesti New Yorkissa. En ole kirjoittanut niistä juuri mitään, koska en ole tottunut merkitsemään seikkailuja muistiin. Nyt saan luvan opetella tämän genren!

Terveisiä siis Kuala Lumpurista. Matka tänne oli helvetillinen ja kesti yli vuorokauden. Vihaan nukkua lentokoneessa, kun joka paikkaan sattuu eikä mikään asento ole hyvä. Mannertenvälisten lentojen lentäminen economy-luokassa pitäisi kieltää lailla. Se hyvä puoli paskamaisessa matkanteossa kuitenkin oli, että vähäinen uni loksautti minut samoin tein täkäläiseen kellonaikaan, eikä jet lagista ole tietoakaan.

Otin näin alkuun vähän paremman hotellin. Fraser Place sijaitsee Petronas Towerin sekä KL Towerin välissä ja Tripadvisorissa se oli kehuttu maasta taivaisiin. Paikka on ihan jees, mutta viiden tähden arvosanan eteen odottaisin kyllä vähän enemmän kiiltoa ja pokkurointia. Ei tämä mikään Mandarin Oriental ole. Yllättäen kyseessä on jonkinlainen huoneistohotelli ja minulla on käytössäni oma pikku keittiö (jossa en todellakaan aio kokata).

Suunnitelmani Kuala Lumpurin suhteen olivat hyvin kunnianhimottomat. Tiesin olevani pitkän matkan jälkeen poikki, joten halusin vain paikan jossa levätä. Jos sen lisäksi jaksaisin tehdä jotain turistihommaa, bueno, jos en aivan sama sekin. Toistaiseksi en voi sanoa erityisemmin rakastuneeni Kuala Lumpuriin. Tämä on köyhän miehen Singapore, hallitsemattomasti kasvanut pikkukaupunki, jossa rakennetaan hurjaa vauhtia. Köyhyyttä ja rikkautta löytyy sekaisin.

Syyllistyin ensi töikseni pariin hölmöön turistimokaan. Saavuttuani illalla yhdentoista maissa hotellille minulla oli raivonälkä ja tilasin huoneeseeni take away -safkaa hotlan ulkopuolelta (ajattelin välttää huonepalvelun riistohinnat). Se oli virhe, sain 57 ringitin (14€) hintaan keskinkertaisia satay-vartaita, katkarapupalleroita ja kaljan (kuvassa). Suomessa tuo olisi toki halpaa, mutta täällä odottaisin saavani tuolla summalla juhla-aterian. Aamulla olin jälleen raivonälässä ja suuntasin länsimaiselle aamiaiselle hotellin vieressä olevaan Coffee Bean & Tea Leafiin. Kahvi, tuorejuustobagel ja kustansivat 27 ringitä (6,80€), mikä on myöskin sellainen hinta, mitä täällä ei missään tapauksessa kannattaisi maksaa ruoasta. En aio toistaa virheitäni ja katson jatkossa tarkemmin mitä tilaan.

Kolmas virhe oli väsymyksen aiheuttama liiallinen toleranssi. Etsiskelin päivällä kaupungilla erästä paikkaa, jolloin joku intialainen äijä lyöttäytyi seuraan ja halusi viedä minut paikan päälle. Normaalisti en suostuisi ikinä, mutta pää oli niin puuroinen, etten ehtinyt keksiä sopivaa hätävalhetta päästäkseni tilannetta. Matkalla se kauppasi puisia minibuddha-patsaita sekä pyysi meiliosoitteeni ja puhelinnumeroni (annoin väärät, en edes jaksanut kieltäytyä) sekä kertoi rakastavansa valkoisia ihmisiä (wtf?). Singaporessa ollessani olen aina saanut olla ylhäisessä yksinäisyydessäni, mutta täällä näköjään herättää vaalea tukka jonkin verran ei-toivottua huomiota. Huomenna ostan hatun, onneksi olen niin lyhyt että hieman väriä pintaan saatuani näytän siten edes takaapäin aasialaiselta. Tästä puheen ollen, se onkin aina mahtavaa Aasiassa, kun jopa julkinen liikenne on kooltaan mitoitettu minun kokoisilleni kääpiöille!

Ihmeekseni jaksoin lopulta tehdä aika reippaasti turistijuttuja. Olen erityisen iloinen siitä, että matkustin julkisilla sekä kävelin joka paikkaan, enkä kertaakaan turvautunut taksiin. Tällä tavalla oppii tuntemaan kaupungin ja hahmottamaan välimatkat parhaiten. Aamupäivällä menin ensi töikseni Chinatownin kupeessa sijaitsevalle Central Marketille, jossa on ennen myyty elintarvikkeita, mutta nykyään lähinnä kaikenlaista turistikrääsää. Ihan kiva paikka turistisuudesta huolimatta, ostin sieltä euron hintaisen pienen nahkakukkaron ja myöhemmin päivällä kävin vielä yläkerrassa sijaitsevassa food courtissa nauttimassa myöhäiseksi lounaaksi oikein passelin nasi gorengin (hinta 6 ringitiä).

Central Marketilta käppäilin Chinatowniin jollekin ostoskujalle, mutta en jaksanut siellä kauaa pyöriä myyjien tyrkytyksen keskellä.

Sen sijaan suuntasin Lake Gardens –nimiselle puutarha-alueelle kaupungin kupeessa. Ylitin matkalla mutaisen joen, josta Kuala Lumpur on saanut nimensä – nimi tarkoittaa kai mutaista jokiristeystä, tms. On epäreilua vertailla naapuriin, mutta Singiksessä nuokin joenpenkat olisivat täynnä kivoja ravintoloita (ellei täällä sitten tulvi).

Lake Gardens oli näkemistäni paikoista tänään suosikkini. Trooppisen vehreyden ja kosteuden keskellä saattoi saada aavistuksen siitä miten mahtavat sademetsät tästä maasta löytyykään. En malta odottaa pääseväni näkemään niitä! Kävin ihailemassa orkideoja sekä perhosia. 

Vuoden luontokuvaaja oli taas vauhdissa, kun näin perhosten lisäksi muitakin nyrkinkokoisia öttiäisiä (onneksi lasin takana).

Puutarhalta kävelin Merdeka Squarelle katsomaan siirtomaa-aikaista arkkitehtuuria, joka oli antikliimaksi.

Hotellille palattuani kävin kattoaltaalla uimassa puolisen tuntia. Kuala Lumpurissa ei ole ainakaan tällä hetkellä kauheasti turisteja, sain uiskennella yksinäni. Koska 28 astetta ei ole näköjään tarpeeksi lämmin, kävin myös kuumassa porealtaassa sekä höyrysaunassa. Suomalainen saunakin oli tarjolla ja siellä oli jopa oikeaoppinen kuuppa ja löylykauha, mutta lämpöä oli vähemmän kuin ulkona. Kylmävesialtaassa sen sijaan oli yhtä lämmintä kuin suomalaisessa järvessä heinäkuussa.

Huomenna käyn katsomassa Batun luolia ja jos vielä jaksan, käväisen Little Indiassa. Sitten on Kuala Lumpur nähty ja siirryn kohti Melakaa. Sää on täällä sellainen, että joka päivä on jokaista säätä, eli aurinkoa, sadetta ja ukkosta. Malesia voisi ehkä olla parempi paikka joskus keväämmällä, joten saapas nähdä olenko täällä suunnittelemaani kolmea viikkoa. Kohta alkaisi kyllä biitsi kutsua ja jos aurinkoa ei löydy täältä tarpeeksi, niin ehkä Kambodzassa olisi tilanne valoisampi (sic).

Lilyn käyttö tökkii nyt muuten tosi pahasti, en tiedä onko sattumaa vai johtuuko etäisyydestä tai siitä, että päätin ensi töikseni ladata sata kuvaa.

Nyt lähden metsästämään illallista hotellin vieressä olevista ravintoloista, raivonälkä iski kävelyn ja uimisen päälle jälleen. Morjens!