Hipstereiden ja hautakammioiden Delhi

Terkkuja Delhistä! Eilinen oli superhauska päivä. Kamuni Dhruv tuli hakemaan minua hotellilta ja menimme ostosparatiisiin, jossa minä kiertelin hiki otsassa Zaraa ja Sephoraa ja Dhruv seisoi tylsistyneenä ovella räpläten puhelimiaan. Delhin säätilavaihteluiden vuoksi ostin farkut sekä buutsit, joilla toivottavasti pääsen Suomessa kävelemään ulos lentokoneesta jäätymättä kuoliaaksi. Farkkujen suhteen tuli opetusta kerrakseen aiheesta ”älä koskaan osta Zarasta yhtään mitään sovittamatta”. Housunkauluksen yläpuolelle tulee sellainen muffin top, ettei paremmasta väliä. Onpahan motivaatiota alistua personal trainer -siskoni piiskaukseen Lontoossa…

Shoppailun jälkeen ajelimme ympäri kaupunkia ja katselimme muutamia nähtävyyksiä, joiden nimet olen tietenkin unohtanut. India Gate, joku vanha torni, observatorio, basaarialue ja useita hautamonumentteja nähtiin ainakin. Eteläisessä Delhissä on paljon metsäalueita, mikä tuo kaupungille sellaista ilmavuutta, mitä en täältä olisi odottanut. Oikeastaan kummallista, ettei räjähtäen kasvava kaupunki ole rakentanut niitä umpeen. On myös hauskaa, että modernin kaupungin keskellä pilkahtelee siellä täällä ikivanhoja monumentteja ja hautoja.

Illalla menimme drinkeille ja syömään Delhin hipsteralueelle Hauz Khaz Villageen. Hauz Khaz on täynnä kivoja putiikkeja, kahviloita, ravintoloita ja baareja. Istuimme iltaa makeassa Out of the Box -ravintolassa, josta sai maahantuotuja viinejä ja taivaallista ruokaa. Polttelimme mintunmakuista hookahia eli vesipiippua (ei, hyvät sukulaiseni, se ei ole huumetta eikä edes tupakkaa, vaan pelkkää vesihöyryä ja maustetta). En ottanut Out of the Boxista kuvia, joten tässä pari netistä pöllittyä.

Olen nauttinut Delhistä älyttömästi. On ihanaa olla kivassa hotellissa kaiken maailman kuumien ja tunkkaisten kolojen jälkeen. On mahtavaa syödä lihaa, jota Etelä-Intiassa on harvemmin tarjolla.  On kivaa kierrellä kiiltävissä ostoskeskuksissa ja käyttää hienoja ja puhtaita vessoja. On erityisen hauskaa istua kivoissa ravintoloissa hyvännäköisten, länsimaisittain pukeutuneiden nuorten ihmisten kanssa, joista yksikään ei tuijota, ahdistele tai napsi minusta salaa valokuvia. Onhan se helpompaa purra mehevää kanankoipea, kun ei tarvitse samaan aikaan tarvitse katsoa köyhyyttä silmiin.

Tämä on se toinen Intia; olen nähnyt toisenkin puolen. Voin kyllä silmää räpäyttämättä käydä likaisessa, torakoita vilistävässä reikä lattia -vessassa, enkä edes valita siitä, koska kaikilla intialaisilla ole vessoja ollenkaan. Mieluummin silti asetan hanurini puhtauttaan kiiltävälle posliiniastialle paikassa, jossa palavat hyväntuoksuiset suitsukkeet ja taustalla soi aistikas musiikki. Jos en muuten olekaan valaistunut, on Aasia tehnyt minusta kipeän tietoisen siitä kuinka hyväosainen ja piloille hemmoteltu olen.