Kieltolain aikaan Intiassa
Naputtelen täällä konetta vähän haikein mielin, sillä useamman viikon kimpassa matkustamisen jälkeen erkanin tänään kamuistani ja jatkan yksin reissaamista. Saavuin aamupäivällä lentokenttähotelliin tehtyäni sinne mielestäni aiemmin varauksen, mutta paikan päällä varausta ei löytynyt mistään. Olin kai unohtanut painaa jotakin nappulaa. Kaavailemani hotelli oli täynnä, mutta onneksi sain sieltä pikakyydityksen viereiseen Marriott Courtyardiin. Tämä on hienoin (ja kallein) mesta jossa olen yöpynyt Intian legillä, ja kylläpä madamea pokkuroidaan! Purjehdin respaan likaisissa varvastossuissani ja tukka yhtenä rastana, siellä tiedusteltiin ”are you travelling for business?” Vähän nauratti…
Keralan visiitti oli kaikin puolin onnistunut. Kochin ensimmäinen guest house oli tosin huonoimmasta päästä; äänieristys oli samaa tasoa kuin keskellä moottoritietä olevassa pahvilaatikossa, bambuseinäiset huoneet olivat täynnä moskiittoja ja puremista päätellen muutamissa sängyissä oli luteita. Onneksi siirryimme sieltä nopeasti todella mukavaan homestayhin Fort Kochiin. Cherai Beachilla olimme puolestaan ihanan vanhan rouvan pitämässä guest housessa. Lapsen kanssa oli helppoa matkustaa, sillä kaikki hotellinpitäjät ja ravintoloitsijat ihastuivat järjestään Kuismaan ja hemmottelivat tenavan piloille. Intialaiset turistit ottivat pienestä albiinokääpiöstä varmasti tuhat kuvaa. Kuisma pysyi terveenä, vaikka joi suihkussa salaa vesijohtovettä ja imeskeli kalatiskistä varastamansa likaisen jääpalan.
Suurin ongelma oli alkoholi, tai siis se mistä sitä saisi. Keralassa on tiukka anniskelulainsäädäntö ja hienoissakaan ravintoloissa ei välttämättä ole tarjolla viiniä. Ei meillä mikään bailureissu ollut toki tarkoituksena, mutta olisihan se ollut mukavaa siemailla viiniä hyvän aterian kaverina. Kochista vinkkua vielä löytyi, tosin pelkkää intialaista, joka parhaimmillaankin on keskinkertaista. Cherai Beachilla oli köyhemmät tarjoilut ja lähinnä pelkkää laihaa Kingfisheriä tai Intiassa pantua yhtä pahaa Carlsbergiä. Lopulta ostimme tylsästä hotellin ravintolasta mukaan pullon Sulan Cabernet Shiraz’ta ja joimme sen kolmeen pekkaan guest housen katolla. Punkku on täällä kohtuullisen juotavaa, Sulan lisäksi Big Banyan ja Grover tekevät ihan siedettävää perus-Cabernet’a. Sellaista kuuden euron chileläisen tyylistä mehuviiniä. Valkkareiden suhteen olen tosi nirso, mutta yhden hyvän Sauvignon Blancin onnistuin löytämään – valitettavasti vain innostuksessani unohdin oliko se Grover vai Big Banyan. Kaipaan rapsakkaa valkoviiniä järkyttävän paljon! Haaveilen jo hetkestä, jolloin saan eteeni lautasellisen jotain ihanaa välimerihenkistä salaattia ja oikein ison ja kylmän lasillisen italialaista Pinot Grigiot’a (kyllä, olen viinijuntti ja tykkään siitä).
Moni varoitteli etukäteen kuinka haastavaa Intiassa matkustaminen on. Olen ollut täällä kerran aiemmin viikon Goalla, enkä sen perusteella osannut arvioida puheiden todenperäisyyttä. Tällä keikalla olen ollut Maharasthrassa, Karnatakassa ja Keralassa, eikä tämä toistaiseksi ole minusta ollut yhtään sen haastavampaa kuin missään muualla Aasiassa – ei edes hyperaktiivisen kaksivuotiaan seurassa. Ihmiset ovat yleensä ottaen olleet todella ystävällisiä ja meillä on ollut onni olla aivan ihanien hotellinpitäjien huomassa. Joskus on ärsyttävää ja rasittavaa saada niin paljon huomiota paikallisilta, mutta enimmäkseen se on ystävällistä uteliaisuutta, johon kannattaa suhtautua kärsivällisyydellä. Eniten minua on vaivannut joidenkin paikkojen roskaisuus sekä se, että miesjoukkojen kanssa saa olla vähän varovainen. Keralassa ei ole ollut pahemmin vaivaa miehistä, toivottavasti sama trendi jatkuu Chennaissa.
Seuraavat puolitoista viikkoa on luvassa vähän erilaista ohjelmaa, sillä menen vapaaehtoistyöhön katulasten kouluun Chennaissa. Olen twiittaillut jonkin verran Chennain teknologiafanipoikien kanssa ja jos hyvin käy, menen heidän kanssaan siellä joku ilta ulos. Chennain jälkeen menen vajaaksi viikoksi Delhiin ja tapaan siellä sikäläisiä kavereita.
En jaksa laittaa valokuvia tällä kertaa, vaan lähden pitkästä aikaa treenaamaan alakerran salille. Perseeni on levinnyt järkyttäviin mittasuhteisiin biryanin ja korman ansiosta. Personal trainerina työskentelevällä siskollani tulee olemaan Lontoossa hieman työsarkaa…