Tammikuu
Edeltäjäni oli lähtenyt uuteen työpaikkaan lokakuussa ja olin tehnyt koko syksyn hullun lailla töitä hänen sijaisenaan. Tammikuussa varmistui, että paikka oli pysyvästi minun. Olin onnellinen. Treenasin salilla viisi kertaa viikossa ja olin hyvässä kunnossa. Alkuvuoden päälle heitti varjon uutena vuotena tapahtunut ikävä onnettomuus ja sen jälkiselvittelyt, joista onneksi selvisin lopulta ilman suurempia seuraamuksia. Tammikuun alussa lensin Las Vegasiin CESiin, joka taitaa muuten olla käynnissä nyt parhaillaan. Tein viikon verran 16 tunnin työpäiviä, heräsin aamulla neljän aikaan jet lagin vuoksi Venetian-hotellin kuntosalille ja iltaisin sain valita ehtisinkö syömään vai nukkumaan. 

Eräänä iltana kuvasimme 45 minuutin aikana hotellihuoneessani neljä videota firman pääjohtajasta enkä vuoden päästäkään meinaa uskoa, että tekemäni aikataulut pitivät kutinsa ja saimme tavaran ajoissa ulos. Julkistus meni hyvin, mutta en ehtinyt kertaakaan venuelle, koska olin vankina hotellihuoneessani kahdeksan haisevan brittieditorin ja kameraryhmäni kanssa. CESin lopuksi joimme pilvenpiirtäjän katolla shampanjaa ja juhlimme hyvin mennyttä keikkaa. Tämän jälkeen lensin viikoksi palavereihin San Franciscoon. Vietin yhden viikonlopun yksin San Franciscossa kierrellen ja shoppaillen, seuraavalla viikolla oli pelkkää neukkarirumbaa junamatkan takana. Loppukuussa taisin olla Lontoossa.

Helmikuu
Heti CESin jälkeen aloimme valmistautua seuraavaa suurta julkistusta varten, joka tapahtui jokavuotiseen tyyliin Barcelonassa. Sama kaava kuin Vegasissa, vietin jälleen paljon aikaa neljän seinän sisällä editoreideni kanssa. Kävimme Katalonian yössä cavalla ja cervezalla siinä vaiheessa kun ajattelin pahimman rysäyksen jo olevan ohi. VIRHE, keskiviikkoaamuna pomoni soitti kukonlaulun aikaan ja jouduin raahautumaan Firaan tekemään kriisivideota vieraan kameraryhmän kanssa. Jotenkin siitäkin kuitenkin selvittiin, vaikka meinasin yrjötä kuvattavan henkilön jaloille. Loppukuu meni muistaakseni jälleen Lontoossa agencyn luona. Vapaa-aikanani treenasin. Yksityiselämän puolelta muistan sen verran, että taisimme käydä kavereideni kanssa talvisella ruoka- ja kulttuurimatkalla Tallinnassa. Vai olisiko se kenties sittenkin ollut myöhemmin keväällä..?

Maaliskuu
Suhasin jälleen jenkkeihin, tällä kertaa mahtavaan SXSW-tapahtumaan Austinissa. Ehkä paras keikka ikinä! Meillä ei ollut yhtäkään julkistusta, sen sijaan olimme pykänneet messupaikan lähelle ison iglun, jossa kestitsimme toimittajia, bloggereita ja muuta influencer-porukkaa. Iltaisin kävin networking-tilaisuuksissa, eli join gintoniceja muiden uusmedianörttien kanssa ja katsoin stand upia. Uusi pomoni sattui olemaan Austinin liepeiltä, hän vei minut farmilleen ammuskelemaan erilaisilla tuliaseilla sekä syömään perheensä kanssa oikeaa Texas BBQ:ta. Poistullessa käväisin päiväseltään New Yorkissa kollegoiden kanssa lounaalla. En muista tehneeni työn ulkopuolella mitään merkittävää. Sain palkankorotuksen, sen kyllä muistan. Jossakin vaiheessa talvea aloitin avantouinnin, ehkä se oli maaliskuuta.

Huhtikuu
Olin jälleen editoreiden luona Lontoossa ja sen lisäksi menin pieneen julkistustapahtumaan Monacoon vain yhden videoeditorin kanssa. Keikka oli aika turha, jos olisin etukäteen tiennyt sen merkityksettömyyden olisin jättänyt välistä. Kaikki mikä saattoi mennä pieleen meni pieleen. YouTuben toiminnassa oli häikkää, privacy-asetukset eivät toimineet ja palasia tekemästämme videosta vuosi ulos ennen aikojaan ja jäi tietenkin jonkun yli-innokkaan intialaisbloggerin haaviin. Samaan aikaan kotikentällä räjähti PR-kriisi käsiin, osallistuin sen selvittelyyn puhelimitse ja koin suurta syyllisyyttä ollessani täysin väärässä paikassa. Tutustuin kuitenkin agencyni palkkaamaan kivaan espanjalaiseen valokuvaajaan, jonka kanssa joimme illalla ihanaa viiniä ja kävelimme paljain jaloin yöllä pitkin Monte Carlon formulakatsomoita.

Toukokuu
Matkustuskielto pärähti päälle, joten en käynyt muualla kuin Lontoossa workshopissa. Sain kuulla joutuvani muuttamaan pois ihanasta Ullanlinnan ullakkoasunnostani jossa olin majaillut kaksi vuotta ja ryhdyin kiireellä asunnon etsintään. En olisi oikeastaan halunnut ostaa asuntoa, koska arvelin jo tuolloin lähteväni melko pian pois Suomesta, mutta en myöskään tiennyt kuinka pitkään vuokrasuhteeseen voisin sitoutua. Lopulta ostaminen tuntui helpommalta. Taksi odotti alakerrassa matkalla lentolentälle, kun kävin tsekkaamassa netistä katsomani kalliolaisen valoisan yksiön. Tein saman tien tarjouksen, ja lentokoneeseen boardatessani kiinteistövälittäjä soitti ja ilmoitti tarjouksen tulleen hyväksytyksi. Loppukuusta muutin Kallioon ja vastoin aiempia ennakkoluulojani rakastin sitä heti. Juhlimme ystäväni kanssa yhteisiä synttäreitämme Weeruskassa ja myöhemmin Baari-baarissa, oli ihana ilta.

Kesäkuu
Käännekohta. Ammattikuvani johdosta tiesin tulevista yt-neuvotteluista jo paljon ennen niiden julkistamista, mutta laajuudesta en tiennyt. Kun lähtijöiden määrät ilmoitettiin, aloin vakavasti miettiä tulevaisuuttani. Rakastin työtäni ja tein sitä suurella intohimolla, mutta oli monia asioita joihin en ollut tyytyväinen, enkä uskonut niihin olevan muutosta luvassa. Päätös syntyi minulle ominaiseen tapaan lopulta nopeasti: halusin lähteä. Kerroin asiasta pomoilleni (ja kaikille muille mahdollisille ihmisille esim. aloittamalla aiheesta tämän blogin). En halunnut irtisanoutua, koska halusin rahallisen irtisanomispaketin, jonka turvin voisin ottaa kaipaamani breikin työelämästä. Lopullista päätöstä piti kuitenkin odottaa elokuuhun saakka, joten kesä kului limbossa. Juhannuksena kävin pimujen kanssa Hangossa viettämässä pitkän viikonlopun ja muistaakseni saman kuun aikana purjehdimme Pelikaanin Hangosta Helsinkiin. En käynyt ulkomailla kertaakaan, nautin asumisesta Kalliossa. Vanhempani ottivat pienen Sisu-kissanpennun, johin ihastuin tulisesti.

Heinäkuu
Lomakuukausi. Purjehdin vähän lisää, tällä kertaa Saaristomerellä. Kävin moikkaamassa sukua Pohjois-Karjalassa sekä Ilosaarirockissa, hengailin Tukholman Södermalmilla ja pyöräilin pitkin Gotlantia. Toivoin ja rukoilin saavani potkut seuraavassa kuussa. Sisu-kissa sairasti ja meinasi kuolla, mutta koki viime hetkellä ihmeparantumisen.

Elokuu
Lomien jälkeen sain toivomiani uutisia; ”sinulle ei ole paikkaa uudessa organisaatiossa”. Lupauduin kuitenkin olemaan töissä yhden ylimääräisen kuukauden, auttamaan vielä yhdessä julkistuksessa sekä kouluttamaan seuraajani. Kuukausi kului näissä merkeissä, sekä tulevaisuudesta haaveillen ja matkasuunnitelmia tehden. Olin Lontoossa viikon workshopissa. Loppukuusta vein pomoni vaimoineen sukuni luokse Kiteelle vastapalkaksi Texasin keikasta, saunotimme ja kestitsimme heitä karjalaiseen tyyliin oikein kunnolla. Kävin Flow-festareilla.

Syyskuu
Suhasin kolmatta kertaa jenkkeihin, tällä kertaa New Yorkiin. Olo oli yhtä aikaa haikea mutta helpottunut. Kuvasimme taas videoita, tällä kertaa minulla oli upea sviitti, jonka suuret ikkunat näyttivät Hudson-joelle. Julkistuksen suhteen ei kaikki mennyt kuin Strömsössä, heräsin seuraavana aamuna Hesarin soittoon asioista, joihin en olisi sillä hetkellä hanskat tiskiin lyötyäni todellakaan enää jaksanut vastailla… Kun googlasin saman päivän iltana nimeni, löysin sen BBC:n, New York Timesin ja CNN:n kaltaisilta pikkusaiteilta negatiivisten juttujen yhteydessä. Oikeasti minulla ei ollut käsitellyn asian kanssa mitään tekemistä, olinpahan vain sanonut viimeisen painavan sanaseni yhtiön puhenaisena. Täytyy todeta, että se kokemus karisti tehokkaasti viimeisetkin haikeudet, mutta tulipahan lähdettyä näyttävästi… Nyt jo naurattaa koko homma, silloin ei vielä naurattanut. Lopputilin kunniaksi shoppailin pari päivää New Yorkissa. Kuun puolivälissä kävin silmäleikkauksessa Tallinnassa.

Lokakuu
Suoritin kärsimättömänä matkavalmisteluja ja kuun puolivälissä pääsin viimein lähtemään Malesiaan.

Marraskuu
Malesian kierrettyäni menin siskoni kanssa Thaimaahan ja opettelin sukeltamaan. Sieltä matkustin junalla Laosiin, jossa opettelin ratsastamaan norsuilla.

Joulukuu
Siirryin Kambodzaan, makasin rannalla ja sukelsin hieman lisää. Jouluksi menin Intiaan.

****
Kuvaavaa on, että en muista yksityiselämästäni alkuvuodesta juuri mitään. Elämääni ovat määrittäneet niin pitkään julkistukset ja isot projektit, kalenterini meni niiden mukaan. Nautin työstäni, mutta jälkikäteen on aivan selvää, että työ nappasi liian suuren osan identiteetistäni. En enää tiennyt kuka olin sen ulkopuolella. Ihmissuhteet olivat usein toisarvoisia, purin päässäni projekteja silloinkin kun olin treffeillä tai illallisella ystävän kanssa. 

Irtiotto oli vuoden järkevin päätös. Olen vielä kohtuullisen nuori ja pidän hyvää huolta jaksamisestani, mutta jossakin vaiheessa olisin ollut burn out -kandidaatti. Latasin suuret odotukset Aasian turneeta kohtaan; onkin ollut hienoinen antikliimaksi todeta, että suurimmaksi osaksi haluankin juuri niitä asioita, joita minulla aikaisemmin oli, tietyin muutoksin.

Viime kuukausien aikana olen oppinut itsestäni ainakin seuraavia asioita:

* Haluan työskennellä pienemmässä ja vähemmän kurkunleikkaajahenkisessä työyhteisössä.
* Olen hakeutunut aivan oikealle alalle ja haluan jatkossakin tehdä samankaltaisia hommia, mutta tahdon enemmän vaikutusvaltaa työni sisältöön. Uskon sen onnistuvan paremmin pienemmässä organisaatiossa.
* Downshiftaaminen ei ole minua varten, vaan kaipaan toimintaa ja olen onnellisin sekä suoriudun parhaiten pienen paineen alla.
* Ymmärsin haluavani asua toistaiseksi Lontoossa. Suomi on kotimaani ja haluan jatkossakin viettää siellä paljon aikaa, mutta sen tarjoamat mahdollisuudet eivät saa minua innostumaan samalla tavalla kuin suuremmat, oikeasti kansainväliset kaupungit.
* Olen todellakin parantumattoman pinnallinen ja kaipaan vaatekaappini sekä meikkipussini sisältöä joka päivä. Siitä huolimatta voin mainiosti elää ilman niitä 4kk.

Summa summarum: Oli hauskaa kokeilla elää muutama kuukausi hippinä varvastossuissa, mutta kohta sujahtaa jalkaan korkkari. Ja pysyy siellä.