Ennakko-odotukseni Mumbaista – jota paikalliset edelleen uskollisesti kutsuvat Bombayksi – eivät olleet kovin kummoiset. Ehkä juuri tämän vuoksi kaupunki yllätti positiivisesti.

Ajelimme ympäriinsä mustien kirppujen näköisillä rikshoilla, joiden kuskit ovat kirjaimellisesti pelottomia. Liikennesäännöt ovat Mumbaissa lähinnä ohjeellisia, vahvimman ja nopeimman laki on se joka vallitsee.

Kävimme kävelemässä suurella ja kusenhajuisella Juhu Beachilla.

Ostimme intialaisia vaatteita Linking Road Marketilta ja söimme Malathin luona herkullisen joulupäivällisen.

Kävimme Ashokin työpaikalla Bombayn suurimmassa slummissa, Darawissa. Ashok hoitaa pikkuruisesta huoneestaan käsin yli sata potilasta päivässä, kuutena päivänä viikossa, 10 rupian maksua vastaan tai ilmaiseksi.

Ihailimme maisemia Malabar Hilliltä sekä Marine Drivelta käsin. Jälkimmäisessä paikassa lauma paikallisia lapsia halusi ottaa meistä valokuvia sekä poseerata kuvissa kanssamme.

Mumbaissa oli myös yllättävän kaunista arkkitehtuuria. Kävimme kahvilla hienossa Taj Mahal –hotellissa ja hätistelimme rihkamakauppiaita Gate of Indialla.

Mumbain katulapset särkivät sydämeni. Aseman edessä kadulla nukkui yöllä vauvoja 4-vuotiaiden sisarustensa sylissä pylly paljaana. 5-vuotiaat olivat yksityisyrittäjiä, jotka myivät liikenneruuhkan keskellä rihkamaa automatkustajille. En halunnut ottaa näistä lapsista kuvia, eivät he mitään turistinähtävyyksiä ole.

Mumbaista matkasimme junalla ensin 14 tuntia Goan Madgaoniin ja sieltä vielä pari tuntia Gokarnaan. Juna oli ihan asiallinen ja sain nukuttua hyvin (sekä pestyä hampaat).

Eeppinen vaellukseni on edennyt Intiaan. Tämä osio alkoikin todella mukavasti, sillä perheystävämme Malathi ja Ashok olivat odottamassa lentokentällä ja tulin heidän luokseen yöksi. Käväisimme Mumbain keskustassa ruokaostoksilla ja illalla pääsin ahtamaan nassuni täyteen Malan taivaallisia ruokia. Todella mukavaa olla paikallisen perheen luona!

Mumbain keskusta on täynnä leveitä katuja, pilvenpiirtäjiä ja kiiltäviä kauppoja. Kyseessä onkin Intian länsimaisin kaupunki ja nettibisneksen keskus. Intiassa kuohuu tällä hetkellä, sillä täällä on ollut suuria mielenosoituksia Delhissä äskettäin tapahtuneen brutaalin raiskauksen jälkeen. Poliisi on suhtautunut mielenosoittajiin tökerösti käymällä heidän kimppuunsa ja mielenosoitukset ovat osittain levinneet mellakoinniksi. Kansa on raivoissaan tapahtuneesta, Mumbaissakin oli eilen rauhanmarssi.

Aamun Times of India -lehti oli täynnä juttuja naisia vastaan kohdistuneista hyökkäyksistä. Syitä haettiin naisia syrjivästä kulttuurista ja alhaisista rangaistuksista. Vain 25% raportoiduista raiskauksista johtaa tuomioon ja äskettäin tuli voimaan laki, jonka mukaan avioliiton sisällä tapahtuva raiskaus on kiellettyä vain siinä tapauksessa, että uhri on alle 16-vuotias. Karuja asioita, mutta ainakin niistä puhutaan ja kirjoitetaan avoimesti ja vaikuttaa siltä, että kansa haluaa asiaan muutosta.

Ennen Intiaan tuloani vietin pikku luksusbreikin Bangkokissa. Tsekkauduin ihanaan viiden tähden hotelliin, kiertelin loistokkaita ostoskeskuksia ja kävin mani-pedissä. Nolottaa tunnustaa oma pinnallisuus, mutta tässä vaiheessa matkaa nautin Siam Paragonista enemmän kuin Angkor Watista. Serkkupoikani sattui olemaan kaupungissa samaan aikaan, ja kävimme hänen kanssaan syömässä sekä leffassa katsomassa Hobbitin (joka oli minusta muuten aika huono). Tuntui kyllä epämääräisen moraalittomalta hemmotella itseään tuolla tavalla kaiken Kambodzassa näkemäni kurjuuden jälkeen. 

Mikäli joku etsii hyvää kynsistudiota Bangkokissa, voin lämpimästä suositella Sister’s Nails & More -mestaa Siam Paragonissa. (Ei tosin mitään hajua mitä se ”more” on?!) Paikka ei ollut halvimmasta päästä, mani-pedi kustansi 1500 bahtia (37€), mutta melkein kaksi tuntia kestänyt käsittely tehtiin todella perusteellisesti.

Kaksi kamuani landaa Mumbaihin parin tunnin päästä, ihanaa!! Huomenna Mala kokkaa meille joululounaan ja käymme katselemassa Mumbain nähtävyyksiä. Ashok työskentelee lääkärinä Mumbain suurimmassa slummissa ja haluaisin mielelläni käydä hänen työpaikallaan.

Olen aivan innoissani Intiasta, tämä maa on se syy miksi alunperin halusin lähteä reissuun. Intian tuoksut, äänet, musiikki, kaaos ja kaikki hulluus tekee minut iloiseksi. Tästä huolimatta tein sellaisen liikkeen, että buukkasin yhdensuuntaisen lipun Helsinkiin 1. helmikuuta. Käyn hakemassa sieltä tavarat ja siirrän itseni Lontooseen. Sitä ennen on kuitenkin vielä kuusi viikkoa Intiaa ja ikuista kesää jäljellä!

Curryntuoksuiset jouluntoivotukset kaikille!!