Banana Pancake Trailini on edennyt Indokiinan ytimeen, Laosiin. 12 tuntia kestäneen yöjunamatkan jälkeen vietin pari rentoa päivää Laosin pääkaupungissa, Vientianessa, suomalaisen Eevan sekä hänen Ärsyttävän Kissansa luona. Oli itse asiassa vaihteeksi tosi mukavaa olla jonkun kotona hostellin sijasta.

Vientiane lienee Aasian pienin pääkaupunki. Kaikilla kaduilla ei ole nimiä, mutta pienen koon vuoksi kaupungissa on helppoa suunnistaa. Nimetyillä kaduilla on siirtomaaisäntien perintönä ranskalaiset nimet ja kaupunkisuunnittelussa on tuulahduksia Seinen rannoilta.

Lainasin Eevan pyörää ja kävin pyöräilemässä Mekong-joen varrella. Kiertelin useissa wateissa (=temppeleissä) ja kävin Laosin kansallismuseossa, joka oli näkemisen arvoinen jo pelkän huonoutensa vuoksi. Öljymaalauksissa punanaamaiset ranskalaisimperialistit heittelevät Lao-vauvoja kaivoon ja puolueen ideologia elää yhä voimakkaana.

Eeva vihki kaverinsa kanssa minut yrtintuoksuisen Lao-saunan saloihin. Luulisi, ettei näillä celciusasteilla saunaa kaipaisi, mutta kokemus olikin yllättävän rentouttava. Olen tehnyt tuttavuutta myös lao-ruokavalioon ja laab-lihasalaatti on mukavaa vaihtelua Thaimaan jälkeen. Söin Vientianessa yhden reissuni ehdottomasti parhaista aterioista ja harkitsen lao-kokkauskurssille menoa.

Laos on Pekka Routalemmen sanoin hyvin jännä paikka. Maassa on yksipuoluejärjestelmä ja sirppi ja vasara liehuvat punalipuissa edelleen. Maan suurin ongelma on Vietnamin sodan aikana maahan pudotetut pommit, joista 90 miljoonaa jäi räjähtämättä. 25% kylistä on edelleen täynnä näitä pommeja, mitkä tappavat ja vammauttavat ihmisiä jatkuvasti. Ne myös estävät uuden viljelysmaan raivaamista ja edesauttavat siten köyhyyden jatkumista. [Tähän väliin viesti äidilleni, että en aio mennä yksin trekkailemaan tiettömään viidakkoon, joten unohda ne pommit.] Laosissa ei myöskään ole juuri terveydenhuoltoa, vaan vakavampien ongelmien kanssa täytyy siirtyä Thaimaahan hoitoon. Köyhillä ei luonnollisesti tätä mahdollisuutta ole.

Kolikon positiivisempi puoli on Laosin riipaisevan kauniit maisemat ja maailman ystävällisimmät ihmiset. Tulin Vientianesta pikkubussilla Vang Viengiin, joka on kuuluisa reppureissaajien ördäyspaikka. Kylä on itsessään pieni, mutta länkkärinuoriso on tavannut juopotella paikallista viskiä (=riisikiljua), syödä sieniä ja rellestää Namg Song -joella autonrenkaissa kelluen. Täällä on kuollut keskimäärin yksi ihminen kuukaudessa huumepäissään joessa. Ennen tämänsyksyistä Asem-kokousta valtio sulki pahimmat juottolat ja laittoi stopin bakkanaaleille, ettei kokouksen aikana tulisi negatiivista julkisuutta turistikuolemista. Luin etukäteen, että Vang Vieng on hiljentynyt ja turismista riippuvaiset ihmiset kärsivät matkailijoiden puutteesta.

Hiljaista täällä onkin. Ei uskoisi, että paikka oli vielä muutama kuukausi sitten yksi Kaakkois-Aasian hedonismikeskuksista. Nyt Vang Vieng on unelias pikkukylä, jonka ravintolat ammottavat tyhjyyttään. Nam Song -joella ei pauhaa enää disco, vaan linnunlaulu. Minulle tämä sopii mainiosti. Ympäröivät maisemat ovat kerrassaan upeat ja aion huomenna lähteä retkelle, jossa käydään tutkimassa luolia, melotaan kajakeilla ja lopuksi kellutaan niillä surullisenkuuluisilla tuubeilla (äiti, en aio syödä opiumikakkua enkä hypätä kivien päälle jokeen).

Olen downgreidannut Thaimaan jälkeen asumistani halvemmaksi ja asun huikeat 4€ kustantavassa dormissa. En aio viettää hostellissa yhtään aikaa, joten aivan sama. Allaolevassa kuvassa ei ole hostellini, vaan paikallinen kampaamoyritys.

Hostellin henkilökunta on todella mukavaa. Kyselin heiltä suosituksia paikallisesta laosaunasta, jolloin eräs hotellin työntekijöistä kertoi olevansa menossa illalla saunomaan ja kutsui minut mukaansa. Saunoimme tuntitolkulla aivan mahtavassa paikassa paikassa viidakon kupeessa. Saunakaverini kertoi huonolla englannillaan laolaisesta elämästä ja muut saunojat hakivat puutarhasta sitruunruohoa ja puunlehtiä näyttääkseen minulle mitä yrttejä höyryyn käytetään. Jälkeenpäin oli todella rentoutunut olo. Tässä kuvia siitä miltä laosaunassa näyttää. En kehdannut räpsiä silloin saunojia oli paikalla, mutta naisilla oli päällä sarit ja miehillä shortsit. Laot ovat kovia poikia juomaan olutta, mutta saunassa nautitaan vain yrttiteetä.

Vang Viengin huonoin puoli on ruoka, joka on keskinkertaista skeidaa. Jos jollakulla Laosin kävijällä on suosituksia hyvästä ravintolasta täällä, saa huikata!

Olen Laosista enemmän fiiliksissä kuin mistään muusta paikasta missä olen käynyt hetkeen. Täällä voi päästä näkemään alkuperäistä Aasiaa, joka on Thaimaan kaltaisista paikoista jo kadonnut. Haluaisin käydä jonkun paikallisen vuoristoheimon kylässä seuraavan kohteeni Luang Prabangin pohjoispuolella, mutta voi olla, ettei siihen ole tällä kertaa mahdollisuutta.

Olen muuten lukenut reissun aikana todella paljon kaikkea mielenkiintoista, pitäisikin tehdä siitä erillinen postaus. Melkein kaikkia lukemiani kirjoja yhdistää se, että ne ovat nimeltään ja sisällöltään todella masentavia, tyyliin First they killed my father.

Joku viestasi minulle Twitterissä kunnioittavansa minua sen vuoksi, että olen siirtynyt elämässäni eteenpäin, enkä kanna kaunaa edelliselle työnantajalleni. Ihan kiva, mutta kunnianosoitus tuntuu absurdilta. Kiitän joka päivä mielessäni ex-firmaa siitä, että se mahdollisti minulle tämän kokemuksen. Näen tämän viimeisenä bonuksena kahdeksan vuoden aktiivipalveluksesta ja olen NIIN onnellinen päästessäni elämään tämän.