Vietin viikonlopun pari tuntia Kuala Lumpurista etelään sijaitsevassa Unescon maailmanperintökohteessa, Melakassa. Katson reppumatkailuni alkaneen vasta siellä. Kuala Lumpurissa olin hienossa hotellissa kaupunkilomailemassa ja tapaamassa kavereita. Melakassa pääsin testaamaan minkälaista on oikeasti matkustaa yksin reppunsa kanssa.

Bussilla matkustaminen on Malesiassa näköjään helppoa ja halpaa. Lippu Melakaan maksoi 12,5 ringittiä (noin 3€), busseja lähti siihen suuntaan kerran tai pari tunnissa ja ainakin tällä legillä aikataulut pitivät kutinsa.

Melassa tsekkauduin pieneen guest houseen nimeltä Bala’s Place. Paikan intialainen omistaja Bala sekä tämän vaimo olivat mukavia ja auttavaisia. Myönnetään heti alkuun: en ole tottunut yöpymään hostelleissa. Ikkunattomassa huoneessa oli ilmastoinnin sijasta tuuletin, joka piti minua hereillä. Kun laitoin sen pois päältä, tuli megakuuma. Aamuyöllä heräsin viereisen moskeijan rukoushuutoihin sekä naapurihuoneiden ja alakerran ääniin. Tokana yönä viisastuin vahingosta ja nukuin korvatulppien kanssa, jolloin uni maittoi paremmin.

Kylppäreiden ja vessan jakaminen muiden kanssa tuntui oudolta, mutta parempi tottua tähänkin. Yöllä vessassa käydessäni näin kun jokin elävä juoksi pesukoneen alle ja valvoin sen ansiosta kaksi tuntia kauhusta kankeana kuunnellen jokaista huoneestani kuuluvaa rasahdusta. Myöhemmin tajusin, että se jokin oli vain pieni lisko, joita kiipeili seinillä. Liskoilla ei ole väliä, mutta jyrsijöitä kammoan, eivätkä torakatkaan pääse suosikkilistalleni. 

Siinä horror-osio. Kun osasin päästää kermaperseilystäni irti oli Melakassa tosi mukavaa. Kävin jokiristeilyllä ja myöhemmin kävelin saman reitin pitkin joenvartta ihaillen talojen seinämaalauksia. Kiipesin kaupungin keskellä olevan Dutch Squaren takana olevalle kukkulalle katsomaan maisemia ja kävin keskiaikaisesta sulttaanin palatsista tehdyssä puutalojäljennöksessä. Isossa rakennuksessa ei paikalliseen tapaan oltu käytetty yhtäkään naulaa. Melakan historiaan kuuluvat varakkaat baba-nyonyat, kiinalaisten miesten malaijilaisten naisten kanssa solmittujen avioliittojen jälkeläiset. Kävin opastetulla kierroksella baba-nyonya-museossa ja söin baba-nyonya-keittiön herkkuja. Kävin myös yötorilla Jonker’s Walkilla ja katselin kuinka kiinalaismiehet lauloivat karaokea lavalla. Melakalaiset riksat olivat varsinaisia ilmestyksiä ja niiden takana oli boomboxit, jotka paukuttivat Dr Albanin ja Ace of Basen kaltaista laatumusaa LUJAA. 80- ja 90-lukujen saksalainen ja ruotsalainen poppi on kovassa huudossa täällä, menomatkalla Melakaan sain nauttia Modern Talking -potpurista musavideoiden kera.

Yksi Melakan kivoimpia paikkoja oli Baboon House, jossa oli aivan mahtava, ravintolan sisälle kasvava villiintynyt viidakkopuutarha ja taidetta seinillä.

Paras hetki oli ehkä se, kun istahdin joen varressa sijaitsevaan ravintolaan juomaan tuoretta mangomehua ja lukemaan kirjaa. Hengasin siinä aurinkovarjon alla pari tuntia lukien kirjaa ja välillä heilutin takaisin ohi kiitävistä jokilaivasta vilkuttaville iloisille huivi- ja hattupäisille koululaisryhmille. Jossakin vaiheessa kuulin takaani piipitystä ja näin, kun kellarista kurkisti suloinen kissanpentu, joka halusi päästä ylös emonsa luo. Paikallisilla kissoilla oli hassut, lyhyet hännät. Aikuisen kissan häntä oli noin 8cm pitkä ja hassusti kääntynyt. Mikä lie paikallinen mutaatio? 

Jokirannassa tajusin nauttivani yksin matkustamisesta. Minulla ei ollut kiire minnekään ja saatoin tehdä mitä itse halusin. Oli ihanaa olla hetki paikallaan ja rentoutua. Ennen matkaa pelkäsin tuntevani oloni yksinäiseksi, mutta nyt tuntuu siltä, että tekemistä on niin paljon, ettei mihinkään yksinäisyyteen ole aikaa! Tapaan koko ajan muita ihmisiä ja juttelen heidän kanssaan, ja näkemistä ja tekemistä on tolkuttomasti.

Tänään tulin takaisin Kuala Lumpuriin ja kevensin reppua dumppaamalla turhia kamoja paikallisille kavereille (hei hei, kynsilakat). Tällä kertaa yövyn aivan mahtavassa hostellissa nimeltä Red Palm. Jos etsitte edullista majoitusta Kuala Lumpurissa, tulkaa ehdottomasti tänne! Paikka on kiva ja viihtyisä ja henkilökunta on huippumukavaa, olen istunut tuntitolkulla alakerrassa länkyttämässä heidän sekä muiden vieraiden kanssa.

Huomenna lähden kahdeksi päiväksi viidakkoon hostellin järjestämälle opastetulle retkelle Taman Negara -kansallispuistoon. Iiikkis, pelkään jo etukäteen kuinka monta iilimatoa minuun tarttuu!