Lupauduin taannoin mukaan mukaan PT-siskoni vetämään muodonmuutosprojektiin. Perheen kuopukselle on jaeltu tahdonvoimaa vähän runsaammalla kädellä kuin esikoiselle, ja sisko noudattaa minun näkökulmastani ankaraa paleo-dieettiä. Itse olen liian kiintynyt maitotuotteisiin voidakseni ruveta täyspaleoksi, joten tämänhetkistä ruokavaliotani voisi kai kuvailla lähinnä vähähiilihydraattiseksi. Tässä esimerkkipäivän sapuskat.

Aamupala: Munakokkelia, graavilohta, avocadoa & parapähkinöitä. Huuhdotaan alas mustalla teetä. Aamuisin vedän myös lasillisen Beroccaa. 

Lounas: Juustoista lihamureketta ja uunivihanneksia. Pakastimesta sulatettu ruoka ei ole kovin esteettinen elämys, mutta ajoi asiansa. Olen kokkaillut kerralla isompia satseja ruokaa ja tunkenut osan pakasterasioihin, joihin on kätevää turvautua nälän yllättäessä.

Välipala: Täysrasvaista kreikkalaista jugurttia ja mustikoita. Englannissa on monen muun asian lisäksi kivaa se, että täältä saa läpi vuoden tuoreita marjoja kohtuuhinnalla (jos ei mieti liikaa ekologisuutta).

Illallinen: Tomaatti-yrttikastikkeessa haudutettuja papuja (butter beans), pekonia, munaa ja tomaatteja. Pavuissa on jonkin verran hiilaria, mutta ei tuollainen annos vielä dieettiä keikauta, kun en ketoosiin pyri kuitenkaan.

Dieetin noudattaminen on helppoa silloin, kun syön säännöllisesti ja pidän ateriavälit noin neljässä tunnissa. Proteiinista ja rasvasta koostuva aamupala pitää nälän poissa todella pitkään. Normaalisti harrastamani puuro-marja-pähkinä-raigon-aamiaisen jälkeen olen raivoisan nälkäinen jo klo 11, nykyään nälkä tulee vasta yhden maissa, jos silloinkaan.

Jos sen sijaan erehdyn syömään liian kevyen lounaan tai välipala jää välistä, alan kuikuilla Starbucksin tiskillä rocky roadien perään ja olla vihainen natsi-siskolleni, joka ei salli minulle ihania hiilareita.

Olen onnistunut noudattamaan ruokavaliota 90-prosenttisesti. Olen pitänyt viikossa yhden cheattipäivän, joka näköjään tapaa olla perjantai. Sen aikana olen syönyt hillitysti palan tai kaksi leipää ja eilen otin jälkkäriksi jäätelöpallon sekä join proseccoa. Viinilasillisen tunnustan juoneeni pari kertaa myös perjantain ulkopuolella.

Dieetin sisällä olen sortunut syömään ihan liikaa pähkinöitä. Erehdyin ostamaan 100g pekaanipähkinöitä, jotka vedin naamariini yhden iltapäivän aikana. Kuluneen viikon aikana olen myös popsinut purkillisen maapähkinävoita suoraan lusikalla. Tällaiseen menoon on tultava loppu, enkä anna itseni jatkossa ostaa moisia herkkuja, kun en kerran selvästikään pysty käyttäytymään niiden kanssa.

Systeri on teettänyt minulla järkyttävän rankkoja metcon-treenejä, joiden jälkeen olen lähinnä oksentanut verta ja halunnut poistua tästä maailmasta. Kyseisten treenien tarkoitus on kunnon parantamisen ohella vilkastuttaa aineenvaihduntaa, ja niiden jälkeen olenkin koko päivän karjuvan nälkäinen.

Tällä viikolla treeneihin tuli muutaman päivän yllättävä tauko, kun huomasin saaneeni flunssan jälkitautina ikävän poskiontelontulehduksen. Tänään menen taas salille kidutettavaksi.

Mitä tällä kaikella on sitten saatu aikaan? Normaalisti en pahemmin piittaa vaa’asta, mutta terveystarkastuksessa käydessäni huomasin laihtuneeni 2kg. Housut tuntuvat jo löysemmiltä. Dieettiä on tosiaan takana vasta vajaat pari viikkoa, joten ihan hyvää edistystä, ottaen huomioon pähkinäorgiani.

Nyt pitäisi kai jeesustella jotakin hyvästä olosta, mutta itse asiassa minulla on samanlainen olo kuin aina ennenkin. Se on pelkästään hyvä asia. Olen kokeillut vähähiilihydraattista ruokavaliota joskus aiemmin ja silloin minulla oli koko ajan hirveä olo. Luultavasti en tuolloin syönyt tarpeeksi rasvaa.

Vihaan karppaususkontoa ja ihmiset jotka länkyttävät jatkuvasti dieeteistään ovat ehkä maailman tylsimpiä evö. Mulle on aivan sama mitä joku toinen on laittanut tai ollut laittamatta suuhunsa. Tämän ryhtiliikkeen tarkoituksena ei ole elämänmuutos, koska elämäntapani ovat suurimmaksi osaksi aika terveelliset jo valmiiksi. Juu, suklaa maistuu joskus, mutta ei se niin vakavaa ole.

Suoraan sanottuna haluan vain tiputtaa jokusen kilon ja näyttää terveemmältä ja timmimmältä. Hiilareiden vältteleminen ei ole tuonut onnea eikä autuutta ja aionkin jatkaa sitä vain tasan niin pitkään kuin on pakko. En todellakaan suunnittele eläväni loppuelämääni ilman kuohkeaa foccacciaa tai raikasta gelatoa. Mutta jos nyt edes viikolla jaksaisi jatkossa vähän katsoa hiilarimäärien perään. Raffinoidun vilja ja sokerin vähentäminen on hyvä idea kenelle tahansa, mutta loppuelämä paleolla ei olisi elämisen arvoinen.

Peeäs, minua muuten ärsyttää suuresti, kun karppaususkovaiset puhuvat paskahiilareista. Tässä maailmassa on vielä todella paljon ihmisiä, jotka antaisivat toisen kätensä voidakseen antaa lapsilleen vaikka edes niitä paskahiilareita syötäväksi. Joten hieman kunnioitusta ruokaa kohtaan, kiitos.