Expattien Suomi-kerhot

Expattius vol 2.0 (tai oikeastaan 3.0) tuo mukanaan ihan uusia ulottuvuuksia. Viimekertaisella Lontoon nelivuotiskaudellani internet oli vielä sen verran lapsenkengissä, ettei suomalaisille expateille ollut tarjolla juuri muuta kuin kuppainen Yahoo Group. Kerran taisin käydä suomalaisten vappujuhlissa ja toisen kerran merimieskirkolla. Ollessani puoli vuotta työharjoittelussa Suomen Lontoon Instituutissa kävin joskus lähetystön bileissä.

armi_ja_danny.jpg

Facebook on näköjään mullistanut expat-toiminnan, siitä esimerkkinä ylläoleva juliste. Nyt on suomalaisten Facebook-ryhmää, sauvakävelyretkiä, pubi-iltoja ja vaikka mitä.

Suoraan (tai no, 4kk Aasian turneen kautta) Suomesta tulleelle Suomi-nostalgia näkyy joskus vähän hassuillakin tavoilla. Vai voisitteko Suomessa asuvat kuvitella kajauttavanne Maamme-laulun baarin kiinnimenon kunniaksi? Ikäistäni kolmekymppistä Ruotsiin muuttanut pohjanmaalaista ystävääni pyydettiin mukaan Tukholman karjalaisnaisiin, joka myös hieman hihitytti.

Vuosikymmeniä ulkomailla asuneiden suomalaisten Suomi näyttäytyy erilaisena kuin mitä sen on itse kokenut. Jos on lähtenyt Suomesta 70-luvulla, voi maata edelleen ajatella takapajulana, jossa on kaksi tv-kanavaa ja kekkoslainen hegemonia. 

Lontoosta pääsee Helsinki-Vantaalle kahdessa ja puolessa tunnissa. Jos koti-ikävä jatkossa yllättää, tulen luultavasti hakemaan siihen lohtua ennemmin Heathrown kautta kuin merimieskirkolta. Rotterdamissa asuessani tosin hengailin sikäläisellä merimieskirkolla paljonkin, pidimme siellä muun nuorison kanssa etkoja ennen baariin menoa. Hollanti on Hollanti…

Mitenkäs muut ulkomailla asuvat, oletteko mukana paikallisten Suomi-kerhojen toiminnassa? Mikä merkitys niillä on teille?

Puheenaiheet Ajattelin tänään

Revlon Lip Butter: voita huulille!

Huulipuna on usein liian kuivaa, eikä huulikiilloissa ole tarpeeksi väriä. Sen vuoksi tykkäänkin käyttää huulimeikkinä helppoja mutta värikkäitä kuultopunia. Olen vuosikausia sutinut huulilleni Diorin ihania Addict -kuultopunia, mutta niiden hinta on suolainen. Olinkin siis tosi iloinen löytäessäni tilalle edullisemman ja laadultaan vähintään yhtä hyvän vaihtoehdon, nimittäin Diorin ColorBurst Lip Butter -kuultopunat.

2013-03-08_11.48.10.jpg

Punat tuntuvat huulilla melkein yhtä hoitavilta kuin huulirasva, eivätkä jää ikäväksi röpelöksi kuivemmillekaan huulille. Pigmenttiä niissä on sävystä riippuen mukavasti, esimerkiksi oikeanpuoleisella Candy Apple -sävyllä saa oikein mainiot punahuulet. Keskimmäinen oranssihtava Tutti Frutti on omilla huulillani melkeinpä nudesävy. Vasemmanpuoleinen Strawberry Shortcake on hauska karkkipinkki, joka ikävä kyllä osoittautui minulle liian kylmänsävyiseksi. Näytän sen kanssa kulahtaneelta kasariblondilta tai toisella kerrostuksella Johanna Tukiaisen kadonneelta kolmannelta siskolta.

punat.jpg

Candy Apple on ollut minulla kovassa käytössä, ja hylsyn siisteystaso on sen mukainen. Tutti Frutti on uusi suosikkini arkipunaksi. Tekisi mieli vielä ostaa Peach Parfait -sävy, joka on oikeasti nude ja hieman shimmerinen. Punat eivät tuoksu oikeastaan millekään, jonka johdosta niitä on miellyttävää käyttää. En voi halpispunista sietää esimerkiksi Maybellinen muovista tuoksua, saati jotain karkkioksennuksia.

Tässä vielä näytös siitä, miten punat käyttäytyvät karvaisella kädelläni. Huulilla ne eivät ole ihan yhtä kirkkaat. En rupea kuvaamaan huuliani, koska meikkiblogien huulikuvat ovat aina jotenkin pervolla tavalla hieman pornografisia. 

nayte.jpg

Enkuissa punilla on hintaa £6-7 ostopaikasta riippuen. Bootsissa oli tarjous, jossa kaksi punaa ostaessa sai toisen puoleen hintaan. Muistelen, että Revlon olisi lakannut myymästä meikkejä Suomessa, mikä on kyllä todellinen harmi, sillä markettisarjaksi heillä on useita erittäin hyviä tuotteita. Pidän esimerkiksi Revlonin kynsilakoista kovasti. Vaan netistähän noitakin nykyään saa vaikka minne Takahikiälle!

Onko muita kuultopuniin ihastuneita? Osaatteko suositella muiden merkkien kuultopunia?

Kauneus Meikki Testit