God often speaks to me through Christian Dior

ostoslista.jpeg

Koska downshiftaus ei ole vielä alkanut, en ole laittanut itseäni shoppailulakkoon, enkä laita. Muutama kosmetiikkakeissin peruspilari on päässyt loppumaan, enkä ole toukokuussa päälle pamahtaneen matkustuskiellon vuoksi päässyt hetkeen tax freehen. Seuraava reissu tapahtuu parin viikon kuluttua ja suuntautuu eksoottisesti Tukholmaan ja Gotlantiin. Menemme jälkimmäiseen paikkaan fillaroimaan, mutta aion silti hamstrata kentältä kipeimmin tarvitsemani kosmetiikan.

Ykkösenä listalla on Chanelin Soleil Identité, joka on ainoa omalle naamavärkilleni sopiva itseruskettava, ja olen taatusti kokeillut niitä kaikkia. Yleensä en arvosta luonnollisuutta kovin korkealle, enkä ymmärrä miksi Stockan tädit yrittävät tuputtaa tuotteita vedoten, että “tää antaa tosi luonnollisen lopputuloksen”. Jos haluaisin näyttää luonnolliselta, lähtisin liikenteeseen punanaamaisena suoraan saunasta (nainen EI ole kauneimmillaan saunapuhtaana). Ainoa kosmetiikkatuote, jossa arvostan luonnollisuutta edes jollakin tasolla on itsari, ja siinä suhteessa tämä puteli on täysi kymppi. Lopputulos ei ole ollenkaan läikikäs tai orange, vaan näyttää aidosti siltä kuin nassussa olisi kevyt päivetys. Plussaa myös normaalia paremmasta tuoksusta sekä aurinkosuojakertoimesta 8.

Tuote, jossa arvostan luonnollisuutta erityisen vähän on ripsiväri. En ole kovin karvainen henkilö ja normaalisti se on hyvä juttu, mutta valitettavasti ripsenikin ovat sitä myötä vaaleat haituvat. Käytän mieluiten tuuhentavia ripsivärejä, arkena Lancômen normi-Hypnosea ja bilettäessä Diorin Extasea, jolla saa uskomattomat megebeibeturboboost-räpsyt. Usein olen kesäisin pitänyt ripsienpidennyksiä, mutta tänä vuonna en ole jaksanut. Nämäkin siis ostoslistalla.

Kolmas loppunut tuote on maailman paras valokynä, eli Diorin Skinflash, joka hakkaa YSL:n Touche Eclat’n kuusinolla. Sillä kun valelee naamansa, niin kylläpä nuorenee sikiöksi asti. Meinasin ostaa hätävaraksi tilalle jonkun halpisversion ja kävin kokeilemassa jotain Lorkun ja Lumenen versioita, mutta ne olivat minusta kamalaa jankkia, jotka vain korostivat lukuisia virheitäni. Olen sekoitellut omatekoisen valovoiteen MACin Pro Longwear Concealerista ja Smashboxin Photo Opista (joka muuten on yksinään melko turha tuote), ja tämä cocktail onkin naamioinut K-marketin muovikassin kokoiset silmäpussini yllättävän hyvin.

Lisäksi voisin ostaa jonkun Diorin kuultopunan. Kaverini mukaan tytöt käyttävät huulikiiltoa ja naiset huulipunaa, minkä kuultuani olen yrittänyt aktiivisesti opetella käyttämään jälkimmäistä. Yleensä se tarkoittaa sitä, että huulipunaa on hampaissa, poskilla, vaatteissa ja kaikkialla muualla kuin huulilla. Diorin kuultopuna on poikkeus, sillä se tuntuu yhtä kosteuttavalta kuin huulikiilto. Olen onnistunut käyttämään yhden Heathrowlta napatun hylsyn loppuun parissa kuukaudessa, joten on aika hankkia uusi.

Siinäpä olikin näemmä Dioria kerrakseen. Sehän sopii. Kuten GCB-sarjassa sanottiin, Jumala puhuu minulle usein Christian Diorin kautta!

Osaatteko suositella muita ihania kesätuotteita, joita ehdottomasti kannattaisi hommata?

Kauneus Meikki Testit

Lista epäilyksistä, peloista ja vainoharhoista

Minulla on reppumatkailun onnistumisen ja itseni suhteen muutamia epäilyksiä, jotka johtuvat etupäässä siitä, että olen kermaperse. Mieluiten kai tutustuisin vieraisiin kulttuureihin viiden tähden hotellin satiinilakanoiden suojista, mutta valitettavasti sellaiseen luxukseen ei käteisvaranto pitkällä tähtäimellä riitä.

rotta.jpeg

Tässäpä pelkolistaa, joka koostuu siitä, että olen liian hyvään tottunut turhamainen ja piloille hemmoteltu länsimainen hupakko:

  • Omistan paljon vaatteita ja kenkiä, ja minua ahdistaa ajatus, että voin ottaa niitä mukaan vain osan. Miten muka voi ihminen pärjätä muutamalla kenkäparilla ja T-paidalla??
  • Haluan olla mielellään jatkuvasti yhteydessä internetiin, eikä se taatusti tule onnistumaan joka paikassa. Mitä jos iPadini varastetaan?
  • Vaalennan hiuksiani. Kuinka teen sen Intian viidakossa? Jos lopetan hiusteni värjäämisen tähän paikkaan, muuttuu kuontaloni kaksiväriseksi, enkä halua matkustaa minnekään rumana.
  • En voi ostaa matkoilta juuri mitään. Kuinka kestän nahoissani jos vierailen jossakin ihanassa shoppailuparatiisissa? Lähetänkö ostokset postissa vai opettelenko vähemmän materialistisen elämänasenteen (mission impossible)?
  • Kuinka saan kämppäni vuokralle? Jos vuokraan sen kalustettuna, minne siirrän vaatteet jne. pikkutavaran? Ja onpa ahdistavaa taas pakkailla kamoja, kun muutin vasta hetki sitten, blääh.
  • On varmasti kamalan rasittavaa elää matkalaukustaan kuukausitolkulla. Tiedän jo nyt tulevani kaipaamaan oman kauniin kotini mukavuuksia.
  • En voi asua edes lyhytkestoisesti paikassa, jossa on rottia tai syöpäläisiä. Se ei vain onnistu. Ilmastointikin olisi tosi jees.
  • Mitä jos en saa töitä ja rahat loppuvat kesken sitten kun (jos?) palaan Suomeen? Olenko hullu, kun en hankkiudu heti uuteen duuniin? Näyttääkö tauko epäilyttävältä CV:ssä, pitävätkö potentiaaliset työnantajat minua pitkäaikaistyöttömänä hörhönä?

Turvallisuuteen liittyvistä asioista en ole kovin huolissani, jotenkin uskon aina putoavani jaloilleni. Lähinnä toivon, ettei tavaroitani varastettaisi (etenkään meikkejä, vaatteita tai iPadia – öö, mitä muuta mulla on edes mukana?).

Tämä vs. rämpiminen marraskuisessa räntäsateessa kelmeästi valaistuun toimistoon takomaan näppistä metrinen patonki otsassa?

Kyllä minun on ilmeisesti pakko kestää vähän epämukavuutta.

Kuva ressaure, Flickr Creative Commons

Suhteet Oma elämä Matkat Ajattelin tänään