Suunnittelen irtiottoa nykyisestä elämästäni.

Taustaa sen verran, että olen ollut nykyisessä työpaikassani pääkaupunkiseudulla kahdeksan vuotta. Sitä ennen asuin muutaman vuoden Englannissa; ensin pari vuotta elämäntapaintiaanina hanttihommissa ja sitten toiset pari vuotta ensimmäistä kertaa elämässäni oikeissa töissä.

Taustaltani olen humanisti, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, etten koskaan edes odottanut työllistyväni pysyvästi. Opiskeluaikoina valvoin useita öitä murehtien sitä, etten koskaan saisi opintolainojani maksettua. Jos oikein hyvin kävisi, pääsisin tekemään huonosti palkattuja kulttuurialan pätkätöitä. Toisin kuitenkin kävi – olen ollut nyt kymmenen vuotta liikealan palveluksessa, ja viimeiset opintolainatkin kuittasin pois viisi vuotta opintojen lopettamisen jälkeen.

Halusin itselleni uran ja halusin testata kuinka pärjäisin korporaatiomaailmassa. Ihan hyvin olen pärjännyt. Nyt olen kuitenkin kyllästynyt.

Nuorempana muutin maasta ja kaupungista toiseen hetken mielijohteesta, enkä ikinä osannut ennustaa, missä olisin kuukauden saati vuoden päästä. Kuinka ihmeessä olen voinut olla samassa firmassa, kaupungissa ja maassa jo kahdeksan vuotta?!

Pääasiallinen syy lienee se, että työni on ollut tosi mielenkiintoista. Olen saanut kokeilla erilaisia tehtäviä alallani ja lisäksi olen matkustanut ympäri maailmaa ja päässyt työni ohella tapaamaan mielenkiintoisia ihmisiä sekä näkemään upeita paikkoja. Istumalihaksia vaativan raadannan lisäksi olen juonut shampanjaa uima-altaassa singaporelaisen pilvenpiirtäjän katolla ja tehnyt syntiä Las Vegasin yössä. Olisi voinut olla tylsempääkin.

Korporaatioelämällä on kuitenkin myös kääntöpuolensa, enkä minä ajoittaisesta yrityksestä huolimatta pohjimmiltani ole mikään bisneskettu. Keskinäinen politikointi ja kaikkinainen päteminen on minusta naurettavaa, vaikka molempiin olen varmasti syyllistynyt. Elämässä täytyy olla muutakin kuin palaverihuoneita, bullshit bingoa ja powerpointrumbaa.

Downshiftaaminen on kuulemma muotia. Nyt on tilanne sellainen, saatan hyvinkin kohta hypätä tämän trendin aallonharjalle. Nykyinen työni ei annan minulle niin paljon kuin pitäisi, enkä ole varma haluanko jatkaa tätä samaa toisessa firmassa (ainakaan heti). Ulkoisesta tilanteesta johtuen minulla olisi nyt ensimmäistä kertaa pitkään aikaan mahdollisuus ottaa pieni breikki ja selvittää mitä elämältäni haluan.

Olen ajatellut ehkä lähteä matkustamaan talven ajaksi. Minulla on vain hajanainen käsitys siitä minne ja kuinka.  Kenties ensin vapaaehtoistyöhön jonnekin, sitten Intiaan, Kaakkois-Aasiaan ja Etelä-Amerikkaan. Kämppä vuokralle ja reppu selkään, ei kai siinä muuta?

Tämä blogi tulee kertomaan suunnitelmien selkiytymisestä ja toivottavasti myös niiden toteutumisesta.