Tänään viedään 16 viikkoa kestäneen Aasian turneen viimeistä kokonaista päivää. Huomenna Finnairin kone kippaa minut lumiseen Seutulaan. Haikeutta ei ilmassa ole yhtään, olen täysin valmis palaamaan Eurooppaan. Olisi hienoa voida leuhkia oppineeni itsestäni paljon uusia asioita reissulla, mutta valitettavasti en oppinut mitään, ellei lasketa sitä että tajusin haluavani asua toistaiseksi Lontoossa.

Olisi myös aika urpoa uppoutua uusiin kulttuureihin oppiakseen jotain vain omasta navastaan. Tämän suhteen ehkä hiukan viisastuinkin. Näin käytännön tasolla kuinka epätasa-arvoisessa maailmassa elän, enkä toivottavasti unohda sitä koskaan, vaikka salaa hieman haluaisinkin.

Hienoimmat kokemukset olivat vapaaehtoistyö lasten parissa Chennaissa, sukeltamaan oppiminen Ko Taolla sekä norsusafari Luang Prabangissa. Taman Negaran viidakkokeikka ja asuntolaivan vuokraaminen Keralassa olivat myös ikimuistoisia juttuja. Tutustuin moniin ihaniin ihmisiin, joiden kanssa olen varmasti yhteydessä jatkossakin.

Summa summarum, reissu teki tehtävänsä ja edellisen duunin stressit on nyt pyyhitty mielestä pois. Olen taas valmis ryhtymään hommiin. Ensimmäinen työhaastattelu odottaakin heti kun landaan Lontooseen. Työnhakua en ole vielä ehtinyt aloittaa sen kummemmin, kunhan päivitin LinkedIn-profiilini ja vaihdoin sen työnhakija-statukselle. Tämä sai pääkallonmetsästäjät liikkeelle, mikä tietysti hivelee itsetuntoa. Ostin jo haastatteluja varten jo säpäkän liituraitapuvun Van Heusenin alesta. Tuntui oudolta mutta mukavalta sonnustautua siihen. Toivon pääseväni mahdollisimman pian käärimään hihat, mutta toki tiedostan, että rekryprojektissa voi kulua useampia kuukausia. Aion käyttää sen ajan treenaamiseen.

Personal Trainer -siskollani (laikatkaa hänen sivuaan, ihmiset) on käynnissä projekti, jonka myötä hän tekee ihmisille transformaatioita (mikä se on järkevästi suomeksi? muutos?) ja ottaa niistä sitten ennen ja jälkeen -kuvia portfolioonsa. Menen hänen koe-eläimekseen, sillä neljän kuukauden riisi & curry -kuurin jälkeen minusta saa todella pulskeaa matskua ennen-kuviin. Ihanaa päästä juoksentelemaan Lontoon puistoihin!! Pidätän oikeuden muuttaa mieltäni aiheesta siinä vaiheessa, kun systeri teetättää minulla verenmakuista tappo-HIITiä.

Suomen visiitiltä odotan perheen ja ystävien tapaamisen jälkeen eniten jälleennäkemistä Urban Decayn Naked -palettieni, kauniiden vaatteideni sekä Sisu-kissan kanssa. Haluan syödä aamupalalla ruisleipää, juoda Löfbergs Lila -kahvia ja käydä Rytmissä bissellä. Talvikaan ei pahemmin pelota, sillä tällä kertaa se kestää kohdallani viikon. Lontoossa alkaa helmikuulla olla jo keväisiä tuulahduksia, sanoo hän toiveikkaana. Pieni viileys on ihan ok ja sitä olen jopa kaivannut, paukkupakkasia ja ikuista pimeyttä en sijaan kestä.

Matkablogi päättyy tähän. Kiitoksia seurastanne ja kivoista kommenteista reissun aikana! Harkitsen vielä mitä teen bloggailun suhteen jatkossa. Treenausprojektin edistymisestä voisin kenties kertoilla.