Rasittava Bangkok
Thaimaan legin aikana olimme Bangkokissa päivän ajan kaksi kertaa, tullessa ja mennessä. Kaupunki tuntui ahdistavan suurelta, saasteiselta ja rasittavalta, eikä meidän tehnyt mieli viettää siellä yhtään enempää aikaa.
Ekalla visiitillä kävimme kävelemässä Khaosan Roadin tyrkytysmeiningin keskellä, katsoimme kiinni olevaa kuninkaan palatsia ulkopuolelta, kiersimme vieressä olevan temppelin ja matkasimme takaisin hostellille jokilaivalla. Eksyimme myös ankealle naiskauppakadulle, mikä oli ahdistavaa, mutta kai se lienee vielä ahdistavampaa niille naisille (ja transuille) itselleen.
Toisella kertaa emme jaksaneet edes leikkiä kunnon turistia – kun sisko läksi lentokentälle, minä vietin päivän Starbucksissa ja rautatieasemalla odottaen.
Voi olla, että Bangkokilla olisi matkailijalle jotain hyvääkin tarjottavaa, mutta eivät silti hermot kestäneet. En jaksa taukoamatonta tyrkyttäjien ja petkuttajien tulvaa, taksikuskien kanssa tinkaamista ja kaikkea muuta rasittavaa. Shoppailuun Bangkok olisi varmasti omiaan, mutta sitä harrastusta eivät tällä hetkellä selkäreppu saati budjetti salli.
Muutama random-huomio Thaimaasta:
* Rakastin jouluvalojen tavoin välkkyviä yörekkoja. Thaimaalaiset omistavat maailman kauneimmat rekat ja veneet!
* Juna-asemalla odottaessani siellä soitettiin Thaimaan kansallishymni ja koko iso halli ihmisiä nousi seisomaan. Kuningasparin kuvia on joka puolella.
* Minusta oli kiehtovaa seurata miten ihmiset tervehtivät toisiaan wai-tervehdyksellä. Thaimaalaiset osaavat arvioida silmänräpäyksellä millainen wai kullekin kuuluu antaa, mutta harjaantumaton silmäni ei oppinut näkemään tervehdyksissä mitään eroa.
Thaimaan visiitti jäi paikalliskulttuurin suhteen ohueksi. Ko Tao on länkkäri-backpackereiden puuhamaa, joka voisi sijaita missä tahansa trooppisessa kohteessa. Thaimaassa on varmasti paljon mielenkiintoista nähtävää mikä jäi näkemättä, mutta tämä oli tarkoituksellista. Tulen varmasti lomailemaan Thaimaassa tulevaisuudessa ja säästän aidot thai-kokemukset sinne. Tällä reissulla haluan keskittyä vähemmän kuuluisiin naapurimaihin.
Bangkokin jälkeen matkustin yllättävän mukavalla yöjunalla Nong Khaihin ja sieltä Mekong-joen poikki kulkevaa ystävyyssiltaa pitkin Laosiin. Siitä enemmän kohta.
